torstai 27. syyskuuta 2012

Kolme suositusta


Olen 24.10. menossa Valkeakosken kirjastoon vierailemaan, ja sieltä kysyttiin, olisiko minulla Top 10 -suosituslistaa rikosromaaneista. Lähetin sinne viisi vuotta sitten Ruumiin kulttuuriin laatimani listan ja lisäsin siihen kolme tuoreehkoa löytöäni, jotka eivät aikoinaan ehtineet tai mahtuneet mukaan: 



11. James Ellroy: LA - langennut kaupunki (L.A. Confidential)
Ellroyn eeppisen Los Angeles -kvartetin paras kirja, Hemingwayn ja Hammettin alulle paneman sähkösanomatyylin huipennus. Alle 500 sivussa kerrotaan vahva ja polveileva tarina kolmesta erilaisesta poliisista suurkaupungin historian pyörteissä. Hienoja henkilöhahmoja, hienoa ajankuvaa 1940- ja 1950-luvulta. 



12. Philip Kerr: Liekit Berliinissä (March Violets)
Bernie Gunther -sarjan mainio avaus, joka syntyi, kun Kerr mietti, millaisen kirjan Raymond Chandler olisi kirjoittanut, jos olisi aikoinaan päätynyt Los Angelesin sijasta Berliiniin. Kerr kirjoitti alun perin Berlin Noir -trilogian ja jatkoi sitten pitkän tauon jälkeen sarjaa entistä vahvemmin eväin. 



13. Don Winslow: Raakalaiset (Savages)
Kovaksikeitetyn rikosromaanin tuorein huippunimi, yksityisetsivänäkin toiminut Winslow sulkee ympyrän. Tässä kirjassa hän kuvaa huumekauppaa sisältäpäin ja paljastaa, että siellä pätevät samat viidakon lait kuin muussakin liike-elämässä. Muita Winslowin mestariteoksia: California Fire & Life, The Power of the Dog, The Winter of Frankie Machine. 

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kiljusten paluu


Tapani Bagge herätti satavuotiaat henkiin


  • Tapani Bagge kokee Kiljusen herrasväestä itselleen läheisimmäksi Isä Kiljusen. Hämeenlinnassa herrasväki voisi seikkailla esimerkiksi Apparan maisemissa. Olympia-allas ei olisi enää entisensä. Kuva: Markku Tanni
  • Kiljusen herrasväki pitää ääntä uudessakin ilmiasussaan. Kuva: Mika Launis
Tapani Bagge kokee Kiljusen herrasväestä itselleen läheisimmäksi Isä Kiljusen. Hämeenlinnassa herrasväki voisi seikkailla esimerkiksi Apparan maisemissa. Olympia-allas ei olisi enää entisensä. Kuva: Markku Tanni
Tapani Bagge kokee Kiljusen herrasväestä itselleen läheisimmäksi Isä Kiljusen. Hämeenlinnassa herrasväki voisi seikkailla esimerkiksi Apparan maisemissa. Olympia-allas ei olisi enää entisensä. Kuva: Markku Tanni
Maailma tarvitsee Kiljusen herrasväkeä. Näin voi päätellä, sillä tamperelainen Satukustannus on julkaissut ensimmäisen niteen aivan tuoreita Kiljusen herrasväen seikkailuja.
Tarinaan ei liity Jalmari Finnen kadonneita ja sittemmin löydettyjä käsikirjoituksia. Satukustannuksen pyynnöstä kynään tarttui hämeenlinnalainen kirjailija Tapani Bagge.
– Olen aina tykännyt Kiljusista, ja kun kuulin, että Mika Launis tulee kuvittajaksi, suostuin heti.
Tapani Bagge ei ole ensi kertaa valmiita hahmoja kyydissä. Hän on luonut muun muassa Muumi-tarinoita ja kirjoittanut Jerry Cottoneita. Silti toisen luomien henkilöiden käsitteleminen ei ole aivan yhtä vapaata kuin itse keksittyjen.
– Ei pidä yrittää matkia liian suoraan. Sopiva keskitie on oman tyylin ja esikuvan tyylin väliltä. Kirjoittaessa hahmot muuttuvat omiksi.
Ennen kirjoittamisen alkua Bagge valmistautui lukemalla urakalla Finnen tarinoita.

Uudet Kiljuset elävät 60-lukua

Kiljusen uusi herrasväki ei ole aivan samaa sakkia kuin Finnen luomat edeltäjänsä, vaan lähes identtinen perhe myöhempää sukua.
Uusien Kiljusten lapset kulkevat samoilla lempinimillä – Mökö, Luru ja Plättä – kuin edeltäjänsäkin, mutta sukunimi Kiljander on aikojen saatossa pelkistynyt kovaa ääntä kuvaavaksi Kiljuseksi.
Bagge ja Launis myös hyppäyttivät railakkaan perheen lähemmäs nykyaikaa.
– Mika on 50-luvun lapsia ja minä 60-luvun. Sijoitimme tarinat suurin piirtein sinne.
Baggen mielestä Jalmari Finnen vajaat sata vuotta sitten kirjoittamat alkuperäiset kahdeksan Kiljus-nidettä ovat kestäneet aikaa hyvin. Hahmoille on kuitenkin haluttu antaa lisää seikkailtavaa.
Sillä seikkailuksihan tämän sakin arki aina muuttuu.
Kahdeksan niteen herrasväki
Kiljusen herrasväki -kirjat ovat Jalmari Finnen luomuksia. Finne kirjoitti yhteensä kahdeksan Kiljus-teosta vuosina 1914–1925. Kirjoissa seikkailevat Mikael, Lennart ja Olga Kiljander eli Mökö, Luru ja Plättä Kiljunen ja heidän äitinsä ja isänsä sekä Pulla-koira. Jalmari Finne eli vuosina 1874–1938. Lastenkirjasarjan lisäksi hän kirjoitti muita romaaneja ja näytelmiä ja suomensi teoksia.

Realismi ei kahlitse

Uuden tarinakokoelman alussa Kiljuset muuttavat maalta kaupunkiin. "Kaupunki" on tietysti Helsinki, sillä sinne perhe Finnenkin teoksissa matkasi halutessaan aistia urbaaneja tuulia maalaisilman sijaan.
Sinne mennään vanhan talon rauniot savuten ja hirvi autonkatolla.
– Kun Kiljuset lähtivät uutta kotia katsomaan, yllätyin itsekin, kun heidän eteensä ilmestyi hirvi, Bagge nauraa.
Hän pitää Kiljusten parhaana antina myönteistä asennetta kaikkeen.
– Vaikka kuinka menee pieleen, ajatellaan, että hyvinhän tässä lopulta kävi. Kiljuset ovat myös aika anarkistisia eivätkä hienostelustaan huolimatta välitä arvoasetelmista.
Kiljuset ovat myös sarjakuvahahmojen tapaan vapaita realismin kahleista.
– He ovat tavallaan farssihahmoja. Heihin voi iskeä salama tai he voivat räjäyttää itsensä ja jatkaa seuraavassa tarinassa puhtaalta pöydältä.
Nykyajan maailmassa Kiljuset olisivat samaa kuin lähes sata vuotta sittenkin. Rahakkaita nousukkaita.
– Jos kalusteet sattuvat tuhoutumaan muutossa, niin isä Kiljunen kaivaa lompakkoaan ja ostaa uudet.
Baggen ja Launiksen seuraava Kiljus-kirja on jo kuvitusvaiheessa ja kolmas suunnitteilla. (HäSa)
Kiljusen perintöä lastenkirjallisuuteen pohditaan Kiljusten paluu -seminaarissa Tampereella pääkirjastossa Metsossa huomenna perjantaina 21.9. Puhumassa ovat kirjailijat Tuula Kallioniemi ja Tapani Bagge, näyttelijä Eila Roine ja kuvittaja Mika Launis.