kansi: Jussi Kaakinen
Hyvä ystäväni JP Koskinen aloitti keväällä peräti 12-osaisen uuden dekkarisarjan Murhan vuosi. Koska se sijoittuu Hämeenlinnaan kuten minun Hämeenlinna Noir -sarjanikin, päätin suosiolla tehdä tilaa ja kehittää uuden sarjan muualle.
Ei vainenkaan. Näin siinä oikeasti kävi:
Syksyllä 2015 minun oli tarkoitus kirjoittaa uusi kirja Hämeenlinna Noir -sarjaan. Työnimenä oli Kalteriblues ja olin tehnyt taustatyöni, käynyt tutustumassa Hämeenlinnan vankilaan ja löytänyt mielestäni kylliksi materiaalia rikosromaaniin. Synopsiksen teko sujui vielä melko vaivattomasti, mutta kun aloin kirjoittaa, juttu eteni nihkeästi. Kulutin kolmeen lukuun pari viikkoa ja totesin, että tämä taisi nyt olla tässä. Henkilöt eivät halunneetkaan kertoa minulle tarinaansa. Ehkä olin kohdellut heitä liian huonosti edellisessä kirjassa.
Onneksi minulla oli valmiina varaidea. Useitakin, mutta uuden Elviira Noir -sarjan avaus tuntui niistä valmiimmalta. Olin muutama vuosi sitten kehitellyt eräälle tuottajalle tilaustyönä tv-sarjaideaa pienen rannikkokaupungin rikoskomisario Sundmanista tutkijaryhmineen, laatinut kuuden osan synopsiksen ja tehnyt käsikirjoituksenkin yhteen osaan. Sain silloin työstäni palkkion, mutta tuotantoon saakka sarja ei edennyt. Kirjaoikeudet jäivät minulle.
Tv-sarjaa oli tarkoitus kuvata Loviisassa, mutta jotta sain suuremman vapauden kehitellä tarinoita ja miljöitä, sijoitin kirjasarjan Elviiraan. Pikku enkelissä kerrotaan Elviiran synnystä näin:
– Tiedätte varmaan, että Elviira oli alkujaan Degerbyn kylä samannimisen kartanon mukaan?
– Tiedän. Ja kuningas Aadolf Fredrik perusti tänne 1700-luvulla linnoituksen ja kaupungin ja nimesi ne rakastajattarensa, hovineito Elvira Stenhammaren mukaan.
– Oletteko te koskaan miettinyt, millainen kaupungista olisi mahtanut tulla, jos kuningas olisikin nimennyt tämän kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan?
– Ei kai nimi kaupunkia pahenna, Töltti sanoi ja lähti.
Mutta ajatus jäi vaivaamaan häntä.
Laadin kirjasynopsiksen tv-sarjan ensimmäisen ja kolmannen osan pohjalta ja tajusin, että minulla oli käsissäni trilogian aihio. Kirjoitin ensimmäisen romaanin, joka ilmestyy nyt syksyllä 2016 nimellä Pikku enkeli, ja laadin saman tien alustavan synopsiksen kahteen muuhunkin kirjaan. Ne aion kirjoittaa seuraavina dekkareinani.
Pikku enkelin esilukijana toimi tavallisten epäiltyjen lisäksi muuan rikosylikonstaapeli evp. Hän piti poliisihahmojani uskottavina ja tutun tuntuisina. Työyhteisöstä hänelle tuli mieleen eräs pieni rannikkokaupunki, jossa hän oli aikoinaan ollut tutkijana.
Kalterirockin alusta syntyi novelli Jutun loppu, joka ilmestyy 2016 Päivi Haanpään toimittamassa antologiassa Juuret. Uskon ja toivon, että novellista vielä jonain päivänä kasvaa romaani, kunhan Allu ja kumppanit ovat leppyneet.
Nyt odotan mielenkiinnolla, miten lukijat ottavat vastaan komisario Sundmanin ja hänen tutkijaryhmänsä. Syksyllä palaan Elviiraan tuttujen poliisien pariin ja alan kirjoittaa trilogian seuraavaa kirjaa, työnimeltään Pikisaari. Sen on tarkoitus ilmestyä syksyllä 2017.
Tässä vielä Pikku enkelin takakansiteksti:
Nyt odotan mielenkiinnolla, miten lukijat ottavat vastaan komisario Sundmanin ja hänen tutkijaryhmänsä. Syksyllä palaan Elviiraan tuttujen poliisien pariin ja alan kirjoittaa trilogian seuraavaa kirjaa, työnimeltään Pikisaari. Sen on tarkoitus ilmestyä syksyllä 2017.
Tässä vielä Pikku enkelin takakansiteksti:
Uuden kotimaisen dekkarisarjan avaus!
Pienen uusimaalaisen rannikkokaupungin syyskuinen rauha järkkyy, kun ojasta löytyy lukiolaistytön runneltu ruumis. Kuka on voinut tehdä pahaa pikku enkelille? Samana yönä kaupungin lehtitalossa nuori vartija on lentänyt toisesta kerroksesta pää edellä ala-aulan marmorilattiaan. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa?
Tutkintaa johtaa viisikymppinen rikoskomisario Sundman, jonka pieni mutta värikäs ryhmä kohtaa monenlaisia vastuksia ja vaikeuksia niin työssä kuin yksityiselämässäkin. Jäävätkö syylliset kiinni? Ovatko he oikeita syyllisiä? Mikä on kaiken takana?
