Kuva: Kirjasampo / Timon koti-arkisto
Surkan Timokin sitten lähti kuukausi sitten, vaikka oli vielä nuori mies, alle kuusikymppinen. Sairauskohtaus vei. Timo oli syntynyt Kajaanissa 1966 ja lähtenyt sieltä Helsinkiin kohta lukiosta selvittyään. Minä tapasin hänet Tampereella TV2:n Sketsikoulussa syksyllä 1990. Timo oli jo silloin julkaissut scifi-novelleja Portissa ja Atlantiksessa ja pakinoita Liberossa. Hän oli myös kirjoittanut sketsejä Jussi Tuomisen muutamaan aiempaan tv-sarjaan Kakkoselle. Me käsikirjoittajaoppilaat kirjoitimme porukalla sketsisarjaa Palikkatesti, joka tuli tv:stä 1992. Timo kirjoitti mm. jokusen sketsin kuuhun laskeutuvasta astronautista, ja minä jatkoin samasta aiheesta. Kummankin kuusketsejä taisi päästä ohjelmaan. Välillä tunnistimme omat juttumme vasta lopputeksteistä: "Ai tässä oli minunkin sketsini!"
Kesällä 1991 värväsin Timon kirjoittamaan Jerry Cottonia, kun minusta oli tullut lehden toimittaja. Timo oli silloin SOK:n mainososastolla töissä, ja hän soitti usein päivisin kysyäkseen, voiko Jerry tehdä sitä tai tätä. Yhdessä pohdimme juonenkäänteitä, jotta tarina pysyisi jotakuinkin loogisena. Timo toi jutuillaan Cottoniin uutta virtaa ja entistä absurdimpaa menoa, joka hurjimmillaan lähenteli splatter-komediaa. Timo myös toi Cottonin vierailulle Suomeen, mikä ei Tuiskun aikana olisi mennyt läpi.
Kesällä 1993 TV1 järjesti Parhaat päältä -viihdeohjelmakilpailun. Ohjelmaideasarjassa ei jaettu ollenkaan ensimmäistä palkintoa, mutta Timo ja minä saimme jaetun toisen palkinnon komediasarjalla Radio Rämö, josta olimme kirjoittaneet ekan osan käsiksen ja joitakin synopsiksia. Etukäteislupauksista huolimatta sarja ei koskaan päässyt tuotantoon. Kuusi vuotta myöhemmin TV1 kuitenkin aloitti oman paikallisradioon sijoittuvan sitcominsa SunRadio. Tämä voi tietysti olla puhdasta sattumaa.
Samassa kilpailussa Timo, Juho Juntunen ja muutama muu entinen sketsikoululainen voittivat valmiiden ohjelmien sarjan Hahhulit-sketsivideollaan. Sekään pilotti ei koskaan edennyt sarjaksi. Sellaista sattuu tv-alalla.
Samana vuonna Timo sijoittui kymmenen parhaan joukkoon elokuvakäsikirjoitus-Finlandia-kilpailussa sarjamurhaajajännärillään Kirjakauppias. Se ei päässyt tuotantoon, mutta Timo pääsi Taideteollisen korkeakoulun Mestariluokalle, jota veti Neil Hardwick. Siellä Surkka käsikirjoitti Telakka-lyhytelokuvien sarjaan teoksen Skin Deep, jonka P.V. Lehtinen ohjasi 1997. Muistan, kun Timo manaili, miten ohjaaja halusi mahduttaa lyhäriin koko maailman, vaikka pienessä tarinassakin oli tekemistä, että sen sai kunnolla kerrottua. Lopputulos on silti hyvin lähellä Timon alkuperäiskäsistä.
Mainosmiehen urallaan Surkka päätyi SOK:n mainososaston lopettamisen jälkeen isoon amerikkalaisfirmaan, mutta kun hänet yhtenä maanantaiaamuna lennätettiin yllättäen Tukholmaan tapaamaan tärkeää asiakasta ja Timon ruotsin kielen taito paljastui heikommaksi kuin hän oli mainostanut, hän sai potkut. Niin hänestä tuli Suomen viimeinen kioskikirjailija, joka elätti itsensä Jerry Cottoneita kirjoittamalla. Cottoneita Surkka teki lopulta 76 kappaletta – enemmän kuin kukaan muu Suomessa, paitsi Pesän Pena. Niiden myötä hän päätyi vuonna 2003 Ouluun, mutta palasi lopulta Helsinkiin uudenkin kustantajan heitettyä pyyhkeen kehään 2012.
Cottonin rinnalle Timo loi 2002 kotimaisen sankarin, entisen supo-etsivän Asko Kukkosen, ja kirjoitti parikymmentä hänen seikkailuaan. Novellejaan Timo kokosi kolmeen omaan kirjaan, jotka sisältävät kauhua, jännitystä, spefiä ja sysimustaa huumoria. Tuorein kokoelma Luhistunut maailma ilmestyi viime vuonna Helmivyöltä. Luin sen tuoreeltaan ja totesin, että mies on kovassa vireessä.
Paljon muutakin Surkka kirjoitti, kuten Elanto-lehden Huteja ja laukaisuja -sarjakuvaa, ja salanimillä rakkausnovelleja Nyyrikkiin ja SinäMinään. Niko Sarlinin kanssa hän teki 2004 nuortenkirjan Seksin ABC – Tohtori Zukovskin salaiset kansiot ja sen pohjalta 2010 tv-animaatiosarjan Seksin ABC.
Kaikessa minkä Timo teki näkyi hänen omaperäinen ja omalaatuinen huumorinsa, josta sai nauttia myös hänen kanssaan keskustellessaan. Sanan säilä sivalsi usein hyvinkin terävästi, mutta myös huono huumori oli arvossaan.
Nuortenkirjasani Otto ja Plejadien lähettiläs Timo esitti Plejadien lähettiläs Sepulchioria, jonka kanteen piirsi ja väritti Juba. Myöhemmissä Mujus-dekkareissani esiintyvä elokuvamoguli maisteri Surkka ei muistuta Timoa muuten kuin ennen aikojaan vaalenneen tukkansa puolesta.
Viimeksi tapasin Timon loppukesästä 2016 kalliolaisessa ravintola Mustassa kissassa, jossa julkistettiin minun novellikokoelmani Maan korvessa. Kuten kuvasta näkyy, hauskaa oli.
Ikävä on ystävää ja kollegaa. Osanottoni Timon läheisille ja omaisille.
 |
| Kuva: Soila S. Hänninen |
