torstai 27. helmikuuta 2020

30

Olin 30-vuotias vuonna 1992. Asuimme pienessä mansardikattoisessa omakotitalossa Hattelmalassa. Toimitin Jerry Cottonia ja FinnWestiä. Kirjoitin lehden itse vain, jos en saanut avustajilta juttua ajoissa. Viimeistelin ensimmäisen nuortenkirjani Korhonen ja kadonnut faija, joka ilmestyi seuraavan vuoden keväällä WSOY:ltä. Kirjoitin TV1:lle kahdeksanosaisen komediasarjan Naamiomies, joka kertoi supersankarisarjakuvaa kotona piirtävästä perheenisästä. Ere Kokkonen sai sydänkohtauksen, ja sarja jäi hyllylle.

Loppuvuodesta sain kuulla Kolmiokirjalta, että FinnWest lopetetaan ja Cottonin toimittaminen siirretään SinäMinän toimittajan sivutyöksi. Aloin etsiä käännöstöitä. Kävin Hyvinkäällä tapaamassa Book Studion Kari Lindgreniä, jolle suosittelin Jonathan Gashin Lovejoy-kirjoja ja jolta sain mukaani suomennettavaksi Lawrence Blockin dekkarin A Dance at the Slaughterhouse. Nahkaselkäinen esikoisemme täytti kaksi vuotta.

Tänä vuonna täytän 58. Asumme vähän isommassa harjakattoisessa omakotitalossa Hattelmalassa. Olen keskittynyt kirjoittamaan kirjoja. Kolme aikuista lasta on maailmalla. Esikoinen täyttää 30.


maanantai 3. helmikuuta 2020

RUUSU VIERAALLA MAALLA, JULKKARIT RENGOSSA

Helmikuun 11. päivänä julkistetaan Ruusu Toivosen uusi seikkailu Vieras maa hänen kotiseudullaan Rengossa, Cafe Bar Rengiassa kello 18 alkaen. Ruusu on aiemmin seikkaillut Hämeenlinna Noir -sarjan kirjassa Vieras mies. Näköjään hän sai nyt oman sarjansa, koska Uuteen-Seelantiin sijoittuva kirja ei oikein istu enää Hämeenlinna Noiriin.



Vieras mies -rikosromaanista tuttu Ruusu Toivonen matkustaa unelmalomalle Uuteen-Seelantiin. Lentokoneessa hän tapaa salaperäisen tumman miehen, jonka kanssa Ruusu päätyy hurjaan seikkailuun. Parivaljakko pakoilee pian sekä poliisia että roistoja – ja metsästää tummaa timanttia, jonka haltijaa tuntuu vainoavan kirous. Löytääkö Ruusu Toivonen vieraalta maalta timantin ja onnen – vai hautapaikan?
Mustan huumorin mestari Tapani Bagge sukeltaa rikosromaanissaan Taru sormusten herrasta -elokuvan maisemiin. Vauhdikas ja hauska toimintajännäri on Baggen 23. rikosromaani.
Vieraan maan voi jo tilata kustantajalta tai ostaa kirjakaupasta. Se on myös saatavilla e-kirjana.
Vieraan miehen voi tilata kustantajalta tai ostaa kirjakaupasta. Se löytyy myös Storyteliltä.
Ruusun synty juontaa juurensa vanhaan tarinaideaani: syrjäisellä paikalla asuva yksinhuoltajaäiti saa vieraakseen sekä rosvoja että poliiseja pakenevan miehen. Idea syntyi alun perin liki kymmenen vuotta sitten, kun yhdistin lehtijutun arvokuljetusryöstön yrityksestä ja pari muistikuvaa ihmisistä, jotka tapasin joskus nuoruudessani, sekä Hämeenlinna Noir -sarjani rikosylikonstaapeli Nikkilän.

Kirjoitin idean muistiin koneelle työnimellä Syrjässä ja ajattelin tehdä siitä pitkän novellin, jos sopiva antologia tai muu tilaus osuisi kohdalle. Idea oli jo ehdolla vuoden 2013 CrimeTime-antologiaan Keikka, mutta päädyin kuitenkin kirjoittamaan siihen Mujus-tarinan Harmaa susi.

Saman vuoden lopulla kokosin materiaalia pimeiden kertomusten kokoelmaani Hukkareissu. Löysin taas Syrjässä-idiksen ja se poiki muutaman sivun pikkujutun Palju, jossa keskityin naiseen. Tällä kertaa nimesin hänet Anneksi.


Kun sitten JP Koskisen Helppoa rahaa -tarinan innoittamana aloin miettiä jatkokertomusaihetta MeNaiset-lehteen, mieleen nousi Syrjässä-idis. Nyt mukaan mahtui myös Nikkilä ja rosvo ja paljon muuta. Yksinäisessä paikassa ilmestyi MeNaisissa kesällä 2016. Tarinan pidemmän version myin neliosaiseksi äänikirjasarjaksi Vieras mies Storytelille. Romaani Vieras mies (2018) oli pisin versio. Ossi Hiekkala teki kannen.



Minulla ei ollut aikomusta kirjoittaa Ruusun tarinalle jatkoa. Vieraan miehen lopussa tulin kuitenkin maininneeksi, että Ruusu harkitsi matkaa Uuteen-Seelantiin. Olin itse käynyt siellä juuri ennen kuin kirjoitin MeNaiset-jatkiksen. Marras-joulukuussa 2015 kolusimme läpi sekä Etelä- että Pohjoissaaren lähinnä sen innoittamana, että Taru sormusten herrasta -elokuvat oli kuvattu siellä. Mitään ajatusta ei siinä vaiheessa ollut, että joskus kirjoittaisin jotain, joka sijoittuu sinne. Tutustuin kuitenkin paikalliseen oikeusjärjestelmään, kuten kuvista näkyy.







Kun sitten alkuvuodelle 2020 piti keksiä jotakin tuloa, tarjosin MeNaisiiin jatkisideaa Ruusun Uuden-Seelannin matkasta, johon yhdistin Tolkienin hahmoja muistuttavia henkilöitä sekä Tumman timantin kirouksen. Kirouksesta sain nimen jatkikselle. 

Idea kelpasi päätoimittajalle. Jatkista kirjoittaessani sain idean, miten tarina voisi jatkua senkin jälkeen, kun jatkokertomus päättyy. Kirjoitin pitkän version saman tien ja ilmoitin Vesa Tompurille, että ensi keväänä minulta ilmestyy Aviadorin kustantamana toimintajännäri Vieras maa. Vesa vastasi, että selvä. Tilasin saman tien myös kannen Ossi Hiekkalalta. Ossi on kysytty mies.

Vieraassa maassa Ruusu ehti kuitenkin tutustua vasta Eteläsaareen. Pohjoissaari on vielä jäljellä, ja siihen kirjan lopussa viitataankin. Ruusu saattaa kokea uuden seikkailun, joka täydentäisi trilogian. Saa nähdä…

tiistai 31. joulukuuta 2019

VUOSIKYMMENENI

Kun vuosikymmen taas vaihtuu, ajattelin luoda katsauksen tähanastisen urani vuosikymmeniin. Ne eivät todellakaan ole olleet veljiä keskenään.

2010-2019: 68 julkaistua kirjaa, muutama näytelmä, yksi radion luentasarja, novelleja ja jatkokertomuksia.
Kirjoja ilmestyi siis melkein seitsemän vuodessa. Ei huonosti.

2000-2009: 42 julkaistua kirjaa, yksi kuunnelma ja luentasarja, yksi tv-sarja, 30 suomennosta, novelleja ja jatkokertomuksia.
Omia kirjoja tuli vähän päälle neljä vuodessa. 2000-luvun alussa suomennokset veivät niiltä aikaa, mutta toivat tuiki tärkeää tuloa. Tv-sarja oli edellisen vuosikymmenen peruja.

1990-1999: 8 julkaistua kirjaa, kolme tv-sarjaa, yksi radiosarja, pari irtokuunnelmaa, yksi näytelmä, joitakin tv-sketsejä, 14 suomennosta, 19 Jerry Cottonia, 22 FinnWestiä, novelleja ja jatkokertomus. 
Cottonit ja FinnWestit ovat vuosikymmenen alusta. Lisäksi toimin Cottonin ja FinnWestin vastaavana toimittajana 1991-1993 ja kävin samoihin aikoihin Ylen käsikirjoittajakurssin.

1980-1989: 38 Jerry Cottonia, 10 FinnWestiä, yksi suomennettu kirja, novelleja.
Vuosikymmenen alussa kirjoitin ylioppilaaksi, kävin armeijan ja keräsin kokemuksia sekalaisissa ammateissa. 1983 aloitin opintoni Seppo Tuiskun vetämässä Cotton-akatemiassa. Novelleja tein RikosPaloihin ja SinäMinään, RikosPaloihin lisäksi valikoin ja suomensin ulkomaiset novellit.

1970-1979: yksi jatkokertomus Keski-Uusimaassa, seikkailutarinoita ja pakinoita luokkalehdissä, sarjakuvakäsikirjoitus ja näytelmä.
1972 sain syntymäpäivälahjaksi matkakirjoituskoneen. Suurin osa teksteistä syntyi silti yhä käsin. Kouluaineet ja omat vapaat viritelmät olivat merkittävä opinahjo. Keski-Uusimaan jatkis syntyi omana kirjana opettajan yllytyksestä.

1960-1969: ensimmäinen oma tarina.
Vuosikymmenen alku meni tavallaan hukkaan, koska synnyin vasta 1962. 1969 menin kouluun ja opin lukemaan ja kirjoittamaan. Ensimmäisen kirjastokäynnin tuloksena syntyi ensimmäinen oma tarina. Siitä se lähti.

Vuosien varrella on tullut tehtyä paljon tuloksetonta työtä, varsinkin elokuva- ja tv-puolella, mutta mikäänhän ei varsinaisesti mene hukkaan. Vanhat aiheet voivat herätä eloon joskus jopa vuosikymmenien jälkeen, ehkä aivan uudessa muodossa.

Mielenkiintoista nähdä, mitä seuraava vuosikymmen tuo tullessaan. Tai sitä seuraava.


sunnuntai 15. joulukuuta 2019

JOULUKATALOGI 2019

Tämän vuoden tuotanto on nyt paketissa, joten on aika suositella joululahjoja.

Historiallisen romaanin ja rosvotarinoiden ystäville suosittelen Maantien kutsua:



Aikuisille jännityksen ja huumorin ystäville suosittelen Kasvoja hautakivessä ja Pitkää kostoa:

 


Vähän nuoremmille jännityksen ja huumorin ystäville voin suositella Katoavaa muumiota:


Huumorin ystävälle, joka kaipaa selkeää lukemista, suosittelen Marskin keppiä:


Nuorelle huumorin ystävälle suosittelen Jenniä ja punaista ponia:


Saman ikäiselle tai vieläkin nuoremmalle jännityksen ja huumorin ystävälle suosittelen Pohjoisen pikavuoron arvoitusta:


Jos kaipaa tietoa vanhoista koti- tai ulkomaisista dekkaristeista, lännenkirjailijoista tai humoristeista, elokuvista tai tv-sarjoista tai tahtoo lukea kirjailijan kertomuksia uransa varrelta ja kirjojensa taustoista, kannattaa tarttua kirjaan Rikoksen poluilla – ja vähän muillakin:



Äänikirjojen ystäville suosittelen vaikkapa Hämeenlinna Noir -sarjaa, jonka kaikki yhdeksän osaa löytyvät esimerkiksi Storytelistä.






















Kaiken ikäisille äänikirjoista pitäville huumorin ystäville suosittelen Kiljusen uutta herrasväkeä:






Teatterin ystäville suosittelen Helsingin Kaupunginteatterin Tahvoa ja Bellaa:




Lopuksi vielä musiikin ystäville voin suositella Pekka Tiilikainen & Beatmakersin levyä Salaperäinen:



Ja muista: lahjoja voi antaa myös itselleen – joulun jälkeenkin. Tärkeintä on ajatus ja lahjan saajan hyvä mieli.

Hyvää ja kirjallista joulua!

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Rikoksen poluilla – ja muillakin



Vuoden kahdeksas ja viimeinen kirjani lähti juuri painoon. Se on artikkelikokoelma neljän vuoden takaisen Vaaran viehätyksen tapaan. Uusia juttuja on ilmestynyt lähinnä Ruumiin kulttuurissa, Ruudinsavussa ja Hämeen Sanomissa. Lisäksi on löytynyt joitakin vanhoja, jotka eivät syystä tai toisesta päätyneet edelliseen kirjaan. Kolmanteenkin kokoelmaan on jo vähän alkua…

Tässä takakansiteksti:

Yli sadan kirjan mies Tapani Bagge julkaisi vuonna 2015 ensimmäisen artikkelikokoelmansa Vaaran viehätys. Rikoksen poluilla – ja muillakin on sille jatkoa. Uudenkin kirjan jutut käsittelevät kirjallisuutta, televisiota ja elokuvaa, näkökulmana kirjoittajat. Aluksi liikutaan rikoksen poluilla, minkä jälkeen karautetaan Villiin länteen. Humoristien ja satiirikkojen kautta päästään osioon Elämä ja historia, joka sisältää sattumuksia ja muistelmia Baggen monipuolisen uran varrelta sekä kertoo hänen kirjojensa taustaa ja syntytarinaa.

Kansi: Timo Ronkainen.

Ja tässä sisällysluettelo:

Rikoksen poluilla Suomessa
Yrjö Halme, Lauri Virta, Jaakko Riutta, Uppercut, Iso-Karhu – toimittaja-kirjailijalla oli monta nimeä ja tyyliä
Armas J. Pulla – humoristi jännityskirjailijana
Kapteeni Hell: kartanomurhia ja lentoseikkailuja
Sotilasfarssin isä Toivo Kauppinen kirjoitti myös dekkareita
Arto Tuovinen – mies joka toi toimintajännärin Suomeen
Kioskikirjailijan kuolema: Hintsanen ja Lepoluoto

Rikoksen poluilla Euroopassa
Brittinoirin kummisetä Ted Lewis
Helvetti maan päällä. Graham Greene: Kiveä kovempi
Miksi Maigret juo?
Ruumis junassa. Sebastien Japrisot: Makuupaikka 000

Rikoksen poluilla Amerikassa
Mickey Spillane – kaupallinen kirjailija
George V. Higgins: Lakimies, lehtimies, kirjailija
Tv:n kultasormi Steven Bochco
Janet Evanovich: Kovaotteista huumoria
Hitchcockin luottokirjoittajat
Miehen kriisi
Hal Ashbyn kesken jääneet jäähyväiset: 8 miljoonaa tapaa kuolla
Los Angelesin öistä hehkua: Drive (2011)

Villiä länttä Suomesta
Suomi-länkkärin historia
Taavetti Anttila
Arizonan kukka
Näkymätön intiaani
Villistä lännestä villiin itään: Pekka Hakala
Petri Hirvonen kirjoitti viimeisen FinnWestin 

Villiä länttä Amerikasta ja Australiasta 
Yllätysloppujen mestari O. Henry
Lainsuojattomat pääosassa: Ron Hansen
Australian Jesse James. Peter Carey: Kellyn kopla
Maverickin luoja Roy Huggins kuoli
Johnny Guitarin kirjoittaja kuoli – vai kuoliko?
Kaksi lännenkomediaa: Päivä lännessä ja Varokaa sheriffiä
Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta
Godless - jumalatonta menoa lännessä
Kolme revisionistista lännenelokuvaa: Ryövärit, Paha porukka ja Rosvoporukka
Sekalaisia lännentarinoita: The Ballad of Buster Scruggs
Deadwood-elokuvasta huippusarja sai arvoisensa lopetuksen
Mutalänkkäri Mark Twainin hahmoista

Humoristeja ja satiirikkoja
Kalevala 180
Gogolin nenä
Vastarannan kiiski Pentti Haanpää
Hiljainen humoristi Antero Alpola
Jatkosota synnytti Aapelin
Koti-ikävä teki kirjailijan. Huovinen elämäkerturin armoilla
Riita maailman kanssa. Erno Paasilinnan tie Petsamon pojasta valtakunnanpessimistiksi

Elämää ja historiaa
Luova 100. Erään luovan tekijän tarina ja toivotus 100-vuotiaalle Suomelle
Kouluaikoja + Kesätöitä
Nuoruuteni antikvariaatit
Hämeenlinnan antikvariaatit
Hyvät, pahat ja rumat
Postin muistoa kunnioittaen
Vartija vain
Heikura & Bagge: Cottonin otsikot
Sanoittajan urani
Sipilä & Bagge: Dekkaridialogi
Vapaa kirjailija
Farreran keikka
Historia idealähteenä
Kirjailijat liitossa
Kirjailija säätää
Sanataiteen asialla
Lähetä mies asialle… 
Pikku enkelin ja Elviira-trilogian synty
Pirunsaari ja Pitkä kosto
Hautakiven synty
Nälkävuosien tavarantasaaja Kaappo Sutki
Taiteen tukipönkkä
Kuinka rikastua lastenkirjoilla

torstai 26. syyskuuta 2019

Dear Moomin writers…



Pöytälaatikkoa kaivellessa tuli vastaan kirje vuodelta 2000, sarjakuva-ammattilaisurani alkuvaiheista. Kirje alkaa "Dear Moomin writers", ja siinä pyydetään allekirjoittamaan oheinen sopimus ja lähettämään se Egmontiin Tampereelle. Ehdot olivat entiset. Idea piti ensin lähettää toimituksen ja Sophia Janssonin hyväksyttäväksi ennen kuin käsistä pääsi kirjoittamaan.
Ensimmäisen Muumi-käsikseni ehti vielä hyväksymään 1999 Lars Jansson, joka soitti minulle ja kertoi, että Löytöretki on muuten oikein mukava Muumi-tarina, mutta Muumimamma ja Muumipappa eivät kutsu toisiaan Mammaksi ja Papaksi vaan ne pitää korjata kultaseksi tms. Löytöretki-sarjakuva ilmestyi Muumi-lehden numerossa 6/2000. Jo edellisessä numerossa oli ilmestynyt myöhemmin kirjoittamani pitkä tarina Harmaaparran aarre.
Kaikkiaan ehdin käsikirjoittaa 11 vuoden aikana 350 sivua Muumi-sarjakuvaa sekä tehdä jokusen iltasadun ennen kuin lehti alkoi julkaista pelkkiä uusintoja. Muumi-uraani mahtui myös pari kirjaa, joita Tammi julkaisee vieläkin yhä uusina versioina.
Kaikki Muumi-sarjakuvani piirsi Jari Rasi, joka myös ideoi tarinoita kanssani. Ainakin tarkistin häneltä, oliko juuri sitä ideaa käytetty vastikään. Ensimmäisen Muumi-kirjani kuvitti Tuomas Mäkelä, toisen Jukka Murtosaari.
Oi niitä aikoja!




torstai 19. syyskuuta 2019

HYVÄT, PAHAT JA RUMAT





Jonain talvena 1970-80-luvun vaihteessa huomasin, että Järvenpään Filmilinnassa meni Hyvät, pahat ja rumat, joka minulta oli Leonen dollaritrilogiasta vielä traagisesti näkemättä. Niinpä minä ja kaverini Seppo lähdimme junalla Keravalta Järvenpäähän vakuuttuneina siitä, että Filmilinna on varmasti jossakin aseman lähellä, kuten elokuvateatterit sivistyskaupungeissa yleensä olivat. 
Tuolloin ei tietenkään ollut internettiä, eikä meille tullut mieleen perehtyä etukäteen naapurikylän topografiaan muuten kuin että muistaakseni tiesimme Keski-Uusimaan ilmoituksesta Filmilinnan osoitteen. Oli sunnuntai-ilta, ja talsimme pimenevässä lumipyryssä kilometrin jos toisenkin suuntaan, jossa oletimme Filmilinnan sijaitsevan. Suunta vaihtui pariin kertaan. Kaduilla ei näkynyt ihmisiä, joilta olisi voinut kysyä neuvoa. Tuskin olisimme kysyneet, vaikka olisi näkynytkin. 
Lopulta löysimme perille Kinnarin työväentalolle. Elokuva oli jo alkanut. Saliin päästiin silti. Kopiokaan ei ollut häävi, mutta leffa teki lähtemättömän vaikutuksen. 
Alku jäi näkemättä pitkäksi aikaa. Jos jokin asia meni pieleen, tarvitsi vain sanoa: "Hyvät, pahat ja rumat", ja Seppo ja minä tiesimme mistä oli kyse. Vähitellen myös lähipiirimme.
VHS-, tv- ja dvd-katsomiset eivät korvanneet epäonnistunutta ekakertaa. Vasta kun 2003 näin Hämeenlinnan Maximin uusintaensi-illassa pitkän version filmistä, tuntui että Filmilinna-kokemus on hyvitetty. Jopa ylitetty.