maanantai 29. toukokuuta 2017

SANOITTAJAN TÄHTIHETKIÄ

Neljä vuotta sitten muistelin siihenastista lauluntekijäuraani täällä

Tuon jälkeen olen suomentanut Chuck Berryn Havannan kuun samannimiseen näytelmääni 2014. Samoihin aikoihin Pekka Tiilikainen kysyi, tekisinkö hänelle sanoituksia. Tein muutaman, joista Pekka valitsi yhden ja sävelsi sen uusimmalle levylleen. Kappaleen nimi oli Tässä laulussa. Studiovaiheessa tein vielä sanoituksen uusiksi Pekan ja tuottaja Olli Haaviston ohjeiden mukaan, ja kyllä se parani. Alkuperäinen oli tehty liikaa riimien ehdoilla. Kun sävellys, muusikot ja sovitus ovat ensiluokkaisia, biisi kuulostaa yllättävän hyvältä. Pekan komea tulkinta ja Pepe Ahlqvistin huuliharppu kruunaavat kokonaisuuden.


Vastikään ilmestynyt Hevosesi nimi Ringo on muutenkin loistava levy. Suosittelen. Levyn voi ostaa esimerkiksi täältä.






Tiilikaisen Pekan levy ilmestyi Turenki Recordsilta. Pekan kautta tutustuin levy-yhtiön pomoon Topi Salmeen, joka on myös mainio sanoittaja. Lähettelin laulutekstejäni Topille, ja yksi niistä päätyi Janne Saksan sävellettäväksi. Matti Esko kelpuutti Asemalaiturilla-kappaleen levylleen Järvenpää-Kauriala: Omia polkujaan, joka ilmestyy 16.6. 

Jo Jannen laulama ja soittama demoversio oli hieno. Matti Eskon laulu ja Ninni Poijärven viulu toivat biisiin oman säväyksensä. Matin laulussa kuuluu lämpö, kokemus ja karisma. Vuodet ovat tuoneet upeaan ääneen entistäkin enemmän uskottavuutta.

Matin levyn voi ostaa täältä.

Entinen Jerry Cottonin päätoimittaja Seppo Tuisku muisti Matti Eskonniemen Liiton kirjapainosta Oulusta, jossa Cottoniakin painettiin. Matti toimi siellä latojana ja keikkaili laulajana iltaisin ja viikonloppuisin, kunnes heittäytyi täysipäiväiseksi muusikoksi. Myös Matin veli lauloi, mutta jäi kirjapainoon. Matti täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja julkaisee sen kunniaksi Liisa Talvitien toimittamat muistelmansa Valtakunnan rekkamies (Docendo).

Tänä keväänä olen sanoittanut Jan Mayenin laulun dokumenttielokuvaan Kuunarit, jonka ohjaa Juha Karikoski. Olen myös tehnyt parit laulunsanat Tahvo ja Bella -lastennäytelmään, jota kirjoitan Helsingin kaupunginteatterille. Pian ilmestyvässä selkoromaanissani Alligaattori on tärkeässä osassa kuvitteellinen 70-luvun iskelmä, johon tein sanat.




Ensimmäinen levylle päässyt kappaleeni, Honey Aaltosen kanssa 80-luvulla tehty Bedknobs Rockin', päätyi viime vuonna Tina Bednoff and the Coctailersin levylle Jump, Sister, Jump. Alun perin biisin levytti Tortilla Flat ja laulajana toimi Honey, nyt se soi Honeyn ja Tinan tyylikkäänä duettona. Levyn voi ostaa täältä.

Levyn ilmestyttyä Cocktailersin basisti ja Tinalle lauluja säveltänyt Juha Rantapuro kysyi, olisiko minulla muita blues-sanoituksia, ja löytyihän niitä pari. Saa nähdä, mitä tästä vielä kehkeytyy.

Kun aikoinaan 90-luvun alussa osallistuin Ylen käsikirjoittajakurssin yhteydessä Jukka Virtasen laulutekstipajaan, en uskonut että koskaan pääsisin näin pitkälle lauluntekijänä. Silloin en tosin ollut vielä julkaissut yhtään omaa kirjaakaan.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

HAUDASTA LOMALLA

Rikosnovellikokoelmani Haudasta lomalla julkistetaan 7.2.2017 olutravintola Birgerissä Hämeenlinnassa kello 19. Tervetuloa! Kerron siellä tarinoiden taustoja, miksi Allu Nygrenin tarina on katkolla ja mitä uutta Väinö Mujuselle kuuluu.

Tarjolla on myös syksyllä ilmestynyttä pimeiden tarinoiden kokoelmaani Maan korvessa. Molemmat kirjat saa yhteishintaan 45 euroa – joko avajaisista tai suoraan Aviadorin sivulta! Samasta osoitteesta saa Haudasta lomalla -kirjan ennakkoetuhintaan 24,50 € (norm. 28,50 €). Hinta sisältää toimituskulut. Tarjous on voimassa 5. helmikuuta saakka.


Kansi: Ossi Hiekkala

Tapani Bagge vyöryttää uusissa rikosnovelleissaan eteemme ihmiskohtaloiden kirjon. Moni kokoelman hahmoista on ottanut omaa lomaa haudasta tai vankilasta. Teoksen vahvoissa tarinoissa ysiluokkalainen ryöstää Siwan, maatalon emäntä erikoistuu marihuanan kasvatukseen, kaukopartiomies myöhästyy omista hautajaisistaan, mies löytyy pesukoneesta ja toinen volttia heittävästä Bemarista.

Mukana on kosolti veijarihenkeä ja mustaa huumoria sekä Suomen parhaaksi dekkarisarjaksi mainitusta Hämeenlinna Noirista tuttuja konnia ja koukkuja. Baggen historiallisten rikosromaanien sankari Väinö Mujunen nähdään jatkosodassa päämajan erikoistehtävissä sekä yksityisetsivänä sotien jälkeisessä Helsingissä. 

Bagge kirjoittaa rikosnovelleja samalla siekailemattomalla otteella kuin rikosromaanejakin. Ihminen on usein ihmiselle susi, mutta toisinaan tarinoissa pilkahtaa myös toivonsäde, joka ei ole aseen suuliekki.


KIRJAILIJAN JÄLKIPUHE:

Haudasta lomalla on kolmas rikosnovellikokoelmani. Iso osa näistä novelleista on syntynyt vuosien varrella tilaustyönä, mutta ammattikirjailija tietysti kääntää tilaustyönkin aina omakseen. Enimmäkseen tilauksessa on vain annettu väljä aihe tai tapahtumapaikka ja tarinan pituus noin suunnilleen. Toisinaan olen itse ollut mukana keksimässä aihetta tai jopa toimittanut kirjan.

Seppä ilmestyi CrimeTime -antologiassa Tykki, jossa sama Lahti-pistooli kiersi tarinasta toiseen hieman Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaiden tyyliin. Yövuoro tuli Taksissa, Yhden miehen vallankumous Rikospaikka Tampereessa ja Harmaa susi Keikassa, josta on toistaiseksi ainoastaan e-kirja. Aapo Kukko on piirtänyt Harmaan suden myös sarjakuvaksi.

Rankan sateen kirjoitin Helsinki Noiriin. Oravanpyörä on ilmestynyt omana minikirjanaan. Perjantai syntyi alun perin yhdeksännen luokan äidinkielen oppikirjaan parin muun novellin mukana. Sensuroimaton versio tuntui toimivan omillaan. 

Kasvot betonissa -kokoelmaa viimeistellessäni kirjoitin Emännän, mutta novelli jäi pois siitä kirjasta ja toimi osana seuraavan eli Kummisedän hautajaisten taustatarinaa. Romaanin aikajanaan se ei istunut.

Jutun lopun kirjoitin erään romaanin aluksi, mutta kirja kutistui novelliksi Juuret-antologiaan. Ehkä novellista joskus vielä kasvaa romaani.

Haudasta lomalla perustuu tositapahtumiin, kuten moni muukin tämän kokoelman novelli. Myös Kullanruskeat silakat. Sen kirjoitin, kun suunnittelimme ruoka-aiheista antologiaa. Jos se joskus toteutuu, kirjoitan uuden novellin.

Novelleja on ilo kirjoittaa. Ne eivät vaadi niin sitkeää koneen ääressä istumista kuin romaanit. Sen sijaan ne vaativat tiivistä ja tarkkaa ilmaisua. Ne on hyvä kirjoittaa nopeasti ja korjailla hitaasti.

Sitä paitsi novelleja on hieno lukea. Tilanteet, tunnelmat ja henkilöt vaihtuvat. Lukija ei ehdi kyllästyä.

Toivottavasti sinäkään et kyllästy.    

Hattelmalassa 1.2.2017

Tapani Bagge

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuodet vierivät, kirjailija kirjoittaa – ja keikkailee

Laiska töitään luettelee. Kuten tunnettua, olen onnistunut pysyttelemään alalla kohta 34 vuotta vain luontaisen laiskuuteni ansiosta, joten täältä pesee:

Vuonna 2016 julkaisin kuusi kirjaa: lastenkirjat Pikku auton bändi (kuvitus Jusa Karjalainen) ja Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita (kuvitus Carlos da Cruz), sarjakuva-albumin Harmaa susi (piirrokset Aapo Kukko), novellikokoelman Maan korvessa, rikosromaanin Pikku enkeli ja dekkarinteko-oppaan Se murhaa joka osaa. 



Rikosnovellini Yhden miehen vallankumous ilmestyi CrimeTimen antologiassa Rikospaikka Tampere, toinen rikosnovellini Onni sivuraiteella CT:n e-antologiassa Rikospaikka Pasila. Novellini Jutun loppu oli mukana Hämeenlinnan kirjoittajayhdistys Vana-66:n juhlakirjassa Juuret. 

Nukketeatteri Vahapapu esitti näytelmääni Tahvo ja Bella ja merenpohjan Elvis. Lisäksi minulta ilmestyi MeNaisissa kahdeksanosainen jatkojännäri Yksinäisessä paikassa, Kaupunkiuutisissa 12 pikkutarinaa ja Hämeen Sanomissa kulttuurikolumneja. Ruumiin kulttuuriin kirjoitin Ei vanhene -klassikkojutun Sebastién Japrisot’n kirjasta Makuupaikka 000 (Ruumis junassa, Rk 1/2016), pitkän jutun Toivo Kauppisesta (Sotilasfarssin isä kirjoitti myös dekkareita, Rk 3/2016) ja muistokirjoituksen Cottonin-tekijä, toimittaja Juhana Lepoluodosta. Parnassoon (5/2016) tein artikkelin Dekkarin pohjapiirros ja rakennekuvat, lisäksi Ruudinsavuun joitain arvioita.

Orivedellä vedin jälleen perinteisen Dekkaripajan heinäkuun alussa. Vasta syksyllä sain tietää, että se olikin viimeinen Orivedellä. Ahlmanin opisto siirtää Oriveden opiston toiminnan omalle Tampereen-kampukselleen.

Erilaisia esiintymisiä kouluvierailuista kirjamessupaneeleihin kertyi noin 80. Kohokohta tällä saralla oli yhdessä JP Koskisen kanssa järjestämäni Maailman pienimmät kirjamessut, joilla vierali Tuomas Kyrö. Messut keräsivät Hämeenlinnan Verkatehtaan Isoon huvilaan parisataa henkeä.

Vuonna 2017 minulta ilmestyy ainakin neljä kirjaa: maaliskuussa rikosnovellikokoelma Haudasta lomalla, loppukesästä Kaisa-sarjan lastenkirja Talvella, samoin loppukesästä Elviira Noir -sarjan toinen dekkari Pirunsaari sekä syksyllä selkoveijariromaani Alligaattori. Lisäksi kirjoitan Elviira Noirista kymmenosaisen äänikirjasarjan Pitkä kosto, joka tulee Storyteliltä syksyllä, myös e-kirjana. Paperiversio siitä julkaistaan myöhemmin.

Joitakin novelleja on tulossa eri antologioissa. Nukketeatteri Vahapapu harjoittelee parhaillaan näytelmääni Tahvo ja Bella matkalla Jupiteriin, jonka ensi-ilta on keväällä. Lisäksi minulta ilmestyy 12 pikkutarinaa Kaupunkiuutisissa ja kulttuurikolumneja Hämeen Sanomissa. Ruumiin kulttuurin ykkösnumeroon kirjoitan juttua monipuolisesta kirjailijasta ja toimittajasta Yrjö Halmeesta alias Lauri Virrasta, joka kirjoitti vauhdikkaita seikkailuromaaneja, yhden aikaansa edellä olleen dekkarin ja paljon muuta sekä toimi myös Ilmarisen lukemistolehtien pitkäaikaisena toimittajana.




Pari muuta kirjaa ja yksi näytelmä ovat vielä mahdollisuuksien rajoissa. Vireillä on myös muutama sarjakuva ja pari filmihanketta, mutta niistä kerron täällä sitten jos ne etenevät.
Perinteinen Oriveden Dekkaripaja on jälleen heinäkuun alussa, mutta nyt siis Tampereella.

Keikkarintamalla on toistaiseksi vain yksi varma varaus, tiivis viikko Sodankylän tienoilla helmi-maaliskuun vaiheessa. Nettisivultani tapanibagge.wordpress.com löytyy keikkakalenteri, jota pidän ajan tasalla.


torstai 25. elokuuta 2016

Sadonkorjuuta

Nyt on sadonkorjuun aika. Minulta ilmestyy kuukauden sisällä neljä kirjaa. Tasaisen vauhdin taulukolla se tekisi 48 kirjaa vuodessa, mutta ei. Ihan niin nopeasti kirjat eivät synny edes minulta.

Enimmäkseen ne syntyvät hitaasti. Siemenet eli aiheet itävät pitkään maan alla, toisin sanoen päässäni, ennen kuin ne kasvavat vartta ja saavat ehkä hedelmänkin. Se hedelmä on kirja.

Katsotaanpa vaikka tämän syksyn satoani: Aapo Kukon novellini pohjalta piirtämä sarjakuva-albumi Harmaa susi, rikosromaani Pikku enkeli, dekkarin tekemisen opas Se murhaa joka osaa ja novellikokoelma Maan korvessa.




Harmaan suden aiheesta, sukellusvenesodasta, innostuin viimeistään oppikouluaikana 70-luvun puolivälissä, kun luin Kullervo Kijasen Sukellushälytys!-tietokirjan ja Lothar-Günther Buchheimin romaanin Sukellusvene sekä vierailin Suomenlinnan Vesikossa. Ensimmäisen tarinan alun aiheesta kirjoitin saman tien, novellin kolme vuotta sitten.

Pikku enkeli on kahdeksastoista rikosromaanini ja ensimmäinen, jossa poliisit ovat pääosassa. Muistan aloittaneeni ensimmäistä komisariovetoista tarinaani noin 12-vuotiaana, kun olimme käyneet Savonlinnassa. Sijoitin tarinan sinne. Parilla ensimmäisellä sivulla komisario Korppi taisi juuri ja juuri selviytyä aamutoimista ja päästä työpaikalle. Ei ihme, että tarina jäi kesken.

Ensimmäiset jännärinkirjoittajan ohjeeni laadin 1991, kun minusta tuli G-mies Jerry Cottonin vastaava toimittaja. Vuosien varrella opaskirjan tekoa on ehdottanut muutamakin ihminen, muiden muassa Docendon kustannuspäällikkö Juha Virkki. Nyt kirja lopulta toteutuu. Kirjoitin sen suhteellisen nopeasti ja korjailin hitaasti. Olin kerännyt aineistoa vuosikymmeniä. Toista kymmentä vuotta olen vetänyt kirjoituspajoja ympäri maata.



Maan korvessa -kokoelman vanhimmat tarinat ovat jossain muodossa syntyneet jo 80-luvun alussa ja kokeneet ajan mittaan erilaisia muodonmuutoksia. Saattavat kokea vielä tämänkin jälkeen.

Yhteensä olen siis kehitellyt noita neljää kirjaa noin 145 vuotta. Ei mitenkään hirveän nopeaa toimintaa.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kuinka Pikku enkeli syntyi

                          kansi: Jussi Kaakinen

Hyvä ystäväni JP Koskinen aloitti keväällä peräti 12-osaisen uuden dekkarisarjan Murhan vuosi. Koska se sijoittuu Hämeenlinnaan kuten minun Hämeenlinna Noir -sarjanikin, päätin suosiolla tehdä tilaa ja kehittää uuden sarjan muualle.
Ei vainenkaan. Näin siinä oikeasti kävi:

Syksyllä 2015 minun oli tarkoitus kirjoittaa uusi kirja Hämeenlinna Noir -sarjaan. Työnimenä oli Kalteriblues ja olin tehnyt taustatyöni, käynyt tutustumassa Hämeenlinnan vankilaan ja löytänyt mielestäni kylliksi materiaalia rikosromaaniin. Synopsiksen teko sujui vielä melko vaivattomasti, mutta kun aloin kirjoittaa, juttu eteni nihkeästi. Kulutin kolmeen lukuun pari viikkoa ja totesin, että tämä taisi nyt olla tässä. Henkilöt eivät halunneetkaan kertoa minulle tarinaansa. Ehkä olin kohdellut heitä liian huonosti edellisessä kirjassa.
Onneksi minulla oli valmiina varaidea. Useitakin, mutta uuden Elviira Noir -sarjan avaus tuntui niistä valmiimmalta. Olin muutama vuosi sitten kehitellyt eräälle tuottajalle tilaustyönä tv-sarjaideaa pienen rannikkokaupungin rikoskomisario Sundmanista tutkijaryhmineen, laatinut kuuden osan synopsiksen ja tehnyt käsikirjoituksenkin yhteen osaan. Sain silloin työstäni palkkion, mutta tuotantoon saakka sarja ei edennyt. Kirjaoikeudet jäivät minulle.
Tv-sarjaa oli tarkoitus kuvata Loviisassa, mutta jotta sain suuremman vapauden kehitellä tarinoita ja miljöitä, sijoitin kirjasarjan Elviiraan. Pikku enkelissä kerrotaan Elviiran synnystä näin:

– Tiedätte varmaan, että Elviira oli alkujaan Degerbyn kylä samannimisen kartanon mukaan?
– Tiedän. Ja kuningas Aadolf Fredrik perusti tänne 1700-luvulla linnoituksen ja kaupungin ja nimesi ne rakastajattarensa, hovineito Elvira Stenhammaren mukaan.
– Oletteko te koskaan miettinyt, millainen kaupungista olisi mahtanut tulla, jos kuningas olisikin nimennyt tämän kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan?
– Ei kai nimi kaupunkia pahenna, Töltti sanoi ja lähti.
Mutta ajatus jäi vaivaamaan häntä.

Laadin kirjasynopsiksen tv-sarjan ensimmäisen ja kolmannen osan pohjalta ja tajusin, että minulla oli käsissäni trilogian aihio. Kirjoitin ensimmäisen romaanin, joka ilmestyy nyt syksyllä 2016 nimellä Pikku enkeli, ja laadin saman tien alustavan synopsiksen kahteen muuhunkin kirjaan. Ne aion kirjoittaa seuraavina dekkareinani.
Pikku enkelin esilukijana toimi tavallisten epäiltyjen lisäksi muuan rikosylikonstaapeli evp. Hän piti poliisihahmojani uskottavina ja tutun tuntuisina. Työyhteisöstä hänelle tuli mieleen eräs pieni rannikkokaupunki, jossa hän oli aikoinaan ollut tutkijana.

Kalterirockin alusta syntyi novelli Jutun loppu, joka ilmestyy 2016 Päivi Haanpään toimittamassa antologiassa Juuret. Uskon ja toivon, että novellista vielä jonain päivänä kasvaa romaani, kunhan Allu ja kumppanit ovat leppyneet.

Nyt odotan mielenkiinnolla, miten lukijat ottavat vastaan komisario Sundmanin ja hänen tutkijaryhmänsä. Syksyllä palaan Elviiraan tuttujen poliisien pariin ja alan kirjoittaa trilogian seuraavaa kirjaa, työnimeltään Pikisaari. Sen on tarkoitus ilmestyä syksyllä 2017.

Tässä vielä Pikku enkelin takakansiteksti:

Uuden kotimaisen dekkarisarjan avaus!

Pienen uusimaalaisen rannikkokaupungin syyskuinen rauha järkkyy, kun ojasta löytyy lukiolaistytön runneltu ruumis. Kuka on voinut tehdä pahaa pikku enkelille? Samana yönä kaupungin lehtitalossa nuori vartija on lentänyt toisesta kerroksesta pää edellä ala-aulan marmorilattiaan. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa? 
Tutkintaa johtaa viisikymppinen rikoskomisario Sundman, jonka pieni mutta värikäs ryhmä kohtaa monenlaisia vastuksia ja vaikeuksia niin työssä kuin yksityiselämässäkin. Jäävätkö syylliset kiinni? Ovatko he oikeita syyllisiä? Mikä on kaiken takana?

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Kuinka YKSINÄISESSÄ PAIKASSA syntyi

Niin paljon on aiheita rikostarinaan. Ne pitää vain huomata ja poimia talteen muhimaan. Ajan mittaan niihin tarttuu kaikenlaista sälää, paikkoja ja henkilöitä ja muita yksityiskohtia, ja isona niistä ehkä kasvaa kirja.

Yhdestä ideasta voi syntyä monta erilaista lopputulosta. Tuorein esimerkki omalla kohdallani on pikkuidea syrjäisellä paikalla asuvasta yksinhuoltajanaisesta, joka saa vieraakseen rosvoja ja poliiseja pakenevan miehen. Se syntyi alun perin vuosia sitten, kun yhdistin lehtijutun arvokuljetusryöstön yrityksestä, pari muistikuvaa ihmisistä, jotka tapasin joskus nuoruudessani, ja Hämeenlinna Noir -sarjani rikosylikonstaapeli Nikkilän. Naisen nimesin Ruusuksi.

Kirjoitin idean muistiin koneelle työnimellä Syrjässä ja ajattelin tehdä siitä pitkän novellin, jos sopiva antologia tai muu tilaus osuisi kohdalle. Myös kuunnelmaa harkitsin. Idea oli jo ehdolla vuoden 2013 CrimeTime-antologiaan Keikka, mutta päädyin kuitenkin kirjoittamaan Mujus-tarinan Harmaa susi, jonka vaiheista kerron tuossa alla.

Saman vuoden lopulla kokosin materiaalia pimeiden juttujen kokoelmaani Hukkareissu. Löysin taas Syrjässä-idiksen ja se poiki muutaman sivun pikkutarinan Palju, jossa keskityin naisen tarinaan. Hänet nimesin Anneksi. Konna ja Nikkilä eivät mahtuneet mukaan.

Viime kesänä kollegani JP Koskinen julkaisi MeNaisissa jatkokertomuksen Helppoa rahaa. Siihen saakka olin aina kadehtinut naiskirjailijoita, jotka saivat kirjoittaa jatkiksia MeNaisiin. MeMiehet-lehteä kun ei ole olemassa.

Sitä paitsi JP:n tarina oli kunnon trilleri. Jotain sen tyylistä voisin hyvinkin osata kirjoittaa.

Aloin miettiä tilaisuuteen sopivaa ideaa. Ja kuten tavallista, minulla oli se valmiina varastossa: Syrjässä. Riittäisikö siinä aineksia jatkokertomukseksi? Kyllä riittäisi. 

Asetin myös itselleni ylimääräisen haasteen. Kun kerran kirjoitin naistenlehteen, koko tarina kerrottaisiin Ruusun näkökulmasta. Kaikki muut nähtäisiin hänen kauttaan.

Kehittelin tarinaideasta kahdeksan osan synopsiksen nimeltä Yksinäisessä paikassa, laadin lyhyen esittelytekstin ja lähetin sen loppukesästä toimitukseen. Ideani kelpasi, mutta jatkiksia oli jo varastossa ja tilauksessa. Asiaan pyydettiin palaamaan vuodenvaihteen jälkeen.

Kirjoitin välillä yhden dekkarin ja pari lastenkirjaa ja palasin asiaan. Sain allekirjoitettavakseni Sanoma Magazinesin kirjailija-avustajasopimuksen. 

Maalis-huhtikuussa kirjoitin jatkojännärin. Korjailin tekstin, luetin parilla luottolukijalla. Tarkistin vielä jaksojen pituudet ja lyhentelin muutamaa osaa. 

Yksinäisessä paikassa alkaa ilmestyä MeNaisissa heinäkuun puolivälissä. Minulla on tallessa pidempi versio, josta voin myöhemmin tehdä kirjan. Olen myös tarjonnut aihetta eräälle tutulle elokuvaohjaajalle.

Saa nähdä, mitä tästä vielä syntyy.