Kolme dekkaripajaa vuonna 2012

Ensi vuonna vedän kolme dekkaripajaa: keväällä Lappeenrannassa kahden viikonlopun mittaisen, heinäkuussa Orivedellä viikon pajan ja elokuussa Ruokolahdella nelipäiväisen. Valinnanvaraa riittää!

Iskun viimeinen numero

Isku-lehden viimeinen numero on ilmestynyt. Mukana on peräti kaksi vuosikertanovelliani, toinen ennenjulkaisematon ja toinen salanimellä ilmestynyt.

CrimeTimen nettisivut

CrimeTimen nettisivut ovat vihdoinkin auenneet. Sieltä löytyy myös ennakkotietoa CrimeTimen kevään kirjalistasta, joka on komea. Mukana mm. minun Musta pyörteeni.

Murhia ja maanpetoksia - rikosromaanin synty

Olen syksyn mittaan raportoinut kuukauden välein historiallisen rikosromaanisarjani kolmannen kirjan Musta pyörre synnystä hämeenlinnalaisen Reska-verkkolehden blogiin. Käsikirjoitus lähti eilen kustantajalleni CrimeTimeen ja kirjan pitäisi ilmestyä maaliskuussa 2012. Jussi Kaakinen tekee kannen.

HELSINGIN KIRJAMESSUT 27.-30.10.2011

Esiinnyn messuilla seuraavasti:


‎Torstai 27.10.2011 
12:00 Vedetään hatusta! Louhi Suomen Nuorisokirjailijat
15:00 Nuorten novellinurkkaus (Etsijät) Louhi
15:30 Tammen osasto
16-17 CrimeTime-tunti (Kasvot katuojassa, Tykki ja Taksi) Elisa



Lauantai 29.10.2011 
11:00 EILEN JA ENNEN - HISTORIALLINEN RIKOSROMAANI (Sininen aave) Mika Waltari Suomen Dekkariseura ry
12:00 Tammen osasto


Sunnuntai 30.10.2011 
15:00 Tarinatuokio - lasten romaaneja (Urho ja sininen sukellustalo) Z. Topelius
15:30 Tammen osasto
16-17 CrimeTime-tunti (Kasvot katuojassa, Tykki ja Taksi) Elisa


Tulkaahan tapaamaan!

Vuoden saldo: kahdeksan uutta kirjaa ja yksi novelli

Konstaapeli Mutanen ja kanien arvoitus

Etsijät. Novelleja nuorille

Konstaapeli Mutanen ja kadonneen kirjaston arvoitus

Maailmalla

Sininen aave (myös sähkökirjana)

Tykki sähkökirjana ja pokkarina

Kasvot katuojassa (myös sähkökirjana)

Urho ja sininen sukellustalo

novelli Satan ankommer till Åbo på spår tre kirjassa Åbsurdistiska berättelser

Nuo minulta siis ilmestyi tai ilmestyy tänä vuonna. Lisänä pari uusintajulkaisua, kuten Hämeen hurjat ja Kasvot tuulilasissa sähkökirjana. 

Ensi vuosi onkin sitten rauhallisempi, luvassa on vain puolenkymmentä uutta kirjaa. Luulisin. Lisäksi ainakin Musta taivas tulee saksaksi nimellä Schwarzer Himmel. Kääntäjä Stefan Mosterin työ on jo lopuillaan.

Murhia ja maanpetoksia

Miten kirja syntyy? Nyt on tilaisuus seurata uuden dekkarini kehittymistä hämeenlinnalaisen verkkolehti Reskan blogissa Murhia ja maanpetoksia. Kaksi osaa on jo netissä, ja raportoin tilanteesta joka kuukauden alussa, kunnes kirja ilmestyy. Senkin jälkeen saatan kertoa, mitä kirjan tiimoilta tapahtuu.

Kirja on Mustat aallot, kolmas historiallinen rikosromaanini Valtiollisen poliisin ylietsivä Mujusen vaiheista toisen maailmansodan pyörteissä. Aiemmin samassa sarjassa ovat ilmestyneet vuoteen 1938 sijoittuva Valkoinen hehku ja välirauhan aikana 1940 tapahtuva Sininen aave. Kolmannessa romaanissa Mujunen tutkii rikoksia jatkosodan kotirintamalla ja rintaman tuntumassakin vuonna 1942.

Kainuun Sanomien kriitikko Seppo Kämäräinen oli tätä mieltä Mujusesta: "Mujusen hahmossa on jotakin samaa kuin Mika Waltarin luomassa komisario Palmussa, vaikka mistään matkimisesta ei toki ole kyse. Luotettava isähahmo on liikkeellä molemmissa tapauksissa."

Mustat aallot ilmestyy keväällä 2012 CrimeTimen kustantamana.

Keikka Tampereella

Torstaina 4.8. on Tampereen Akateemisessa kirjakaupassa Kirjojen yö. Kello 18.15 Asko Alanen haastattelee minua Sinisestä aaveesta Underground-osastolla eli autotallissa. Sieltä on myös saatavissa kirjojani, ainakin Aavetta ja toivon mukaan myös Kasvot katuojassa. Tervetuloa!

Sininen aave Tarinoiden Helsingissä

Helsingin kaupungin kirjasto on ottanut Sinisen aaveen Tarinoiden Helsinki -karttapalveluunsa. Katkelmia kirjasta on sijoitettu kartalle, joka löytyy täältä.

Tykki-saaga lähenee loppuaan

Hämeenlinna-sarjani saa novellin verran jatkoa, kun 14.6. ilmestyy Tykki-saagan 12. ja viimeinen osa Seppä. Koska tarina pyörii asekaupan ympärillä, pääosassa on rautakauppias Leksa Miettinen ja hänen toimelias vaimonsa Niina, mutta myös rikosylikonstaapeli Nikkilällä on merkittävä roolinsa tarinassa.

Tykki ilmestyy CrimeTimelta myös paperikirjana syksyllä.

Sinisen aaveen synty: VAARAN VIEHÄTYS

Helppo homma ja vaaran tunne

Muuan insinööriystäväni sanoi kerran, että kirjailijan työhän on helppoa: panee vain oikeat sanat oikeaan järjestykseen. Se on tietysti ihan totta.

Toisaalta olen kirjoittanut tarinoita kansakoulun ensimmäisestä luokasta lähtien, ammatiksenikin jo 27 vuotta, mutta aina se on aloitettava alusta. Jokainen romaani ja novelli vaatii oman aikansa. Yhtään työvaihetta ei voi jättää väliin sillä verukkeella, että johan minä tämän osaan.

Kokemus tuo tietysti jonkinlaista varmuutta siitä, että tarina lopulta syntyy, ennemmin tai myöhemmin. Mutta haluan tehdä homman joka kerta vähän eri lailla kuin viimeksi. Muuten siinä ei oikein ole mieltä. Ei minulle eikä lukijalle.

Vaaran tunteessa on oma viehätyksensä. On hyvä olla pientä jännitystä siitä, saako tarinan toimimaan, kun mukana on tuntemattomia elementtejä. Parhaimmillaan kirjoittaminen on silloin, kun henkilöt alkavat elää omaa elämäänsä eivätkä enää piittaa kirjailijan suunnitelmista. Silloin täytyy vain seurata heitä ja kirjata ylös mitä tapahtuu ja sanotaan. Voi tietysti toivoa, että henkilöt tietävät mitä tekevät, ettei jälkeenpäin joutuisi hirveästi korjailemaan tekstiä tai heittämään koko kohtausta tai jaksoa roskiin.

Aina se toive ei toteudu.

Kun yksityiskohdat pitävät kutinsa, kokonaisuuden voi valehdella.

Olin jo vuosina 2002-2008 kirjoittanut kuusi osaa nykyaikaan sijoittuvaa Hämeenlinna-sarjaa: Puhaltaja, Paha kuu, Kohtalon tähti, Julma maa, Musta taivas, Kummisedän hautajaiset. Niissä kaikissa on keskeisinä hahmoina osittain sama porukka täkäläisiä rosvoja ja poliiseja, mutta kullakin kirjalla on oma päähenkilönsä. Se herätti hämmennystä dekkarimaailmassa, jossa on totuttu siihen, että sarjoja vetää vuodesta toiseen sama keski-ikäinen komisario tai yksityisetsivä.

Niinpä päätin sekoittaa vettä lisää ja tehdä historiallisen rikosromaanin. Syntyi Valkoinen hehku (2009), joka sijoittuu sekin pääosin Hämeenlinnaan. Siinä on muutama keskushenkilö: neuvostokapteeni Helander, pääkaupunkilaislehden rikosreportteri Ossi Koho ja valokuvaaja Sanna Rytkönen sekä Valpon ylietsivä Mujunen.

Historia oli kiinnostanut minua aiemminkin, varsinkin se miten eri tavoin sitä voidaan tulkita. Kaikki riippuu näkökulmasta. Jokaisella on oma totuutensa, jota usein pidetään ainoana oikeana.

Tein Valkoiseen hehkuun taustatyötä muutaman vuoden, enimmäkseen tosin muun kirjoitustyön ohessa. Luin poliittista historiaa, paikallishistoriaa, kulttuurihistoriaa. Aikalaisromaaneja, muistelmia ja elämäkertoja, vanhoja aikakauslehtiä ja sanomalehtiä. Katsoin 30-40-luvun kotimaisia elokuvia, tutkin vanhoja karttoja ja uppouduin valokuviin. Lainasin kaverilta Dallapén levyjä ja kuuntelin omista kokoelmistani muita ajan iskusävelmiä, kupletteja ja Suomi-jazzia. Jalkauduin tapahtumapaikoille Kataloniaa ja Kulosaarta myöten.

Historiallisessa rikosromaanissa pätee periaatteessa sama sääntö kuin nykyaikaan sijoittuvassakin: kun yksityiskohdat pitävät kutinsa, kokonaisuuden voi valehdella. Tarina on kuitenkin tärkein, ja sen vuoksi voi kulisseja vähän siirrellä. Ei kuitenkaan liikaa – muuten menee uskottavuus.

Valkoisen hehkun jälkeen minulle jäi käsiin niin paljon uusien tarinoiden ituja, että hetken hengähdettyäni päätin kirjoittaa kokonaisen sarjan, joka seuraa Ossin, Sannan ja Mujusen vaiheita sota-ajan yli.

Mujunen otti ohjat

Seurasi taas pari vuotta taustatyötä. Talvisota, välirauhan aika, jatkosotaan johtaneet tapahtumat. Helsinki, Kerava, Hämeenlinna, Rovaniemi, Petsamo. Pula ja säännöstely. Puukaasuautot. Ravintolaelämä ja junat. Venäläinen kaviaari. Valtiollisen poliisin historia ja yhteistyö ja yhteenotot ulkomaisten vastineidensa kanssa. Posliinimaalari Gestapo-upseerina. Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden Seura. Mellakat Kirjan talolla ja Hakaniemen torilla. Kansainvälinen asekauppa ja asekeksintöjen varkaudet. Saksan ja Neuvostoliiton suhteiden kehitys ja Suomen osuus siinä. Matkustajakone Kalevan tuho, filmitähti Sirkka Sarin kohtalokas onnettomuus Aulangolla.

Sekalaisista aihelmista ja tarinanpätkistä muotoutui pikkuhiljaa runko, jonka pohjalta aloin kirjoittaa Sinistä aavetta. Tarkoitus oli Valkoisen hehkun tavoin kuljettaa vuorotellen Mujusen sekä Sannan ja Ossin tutkimuksia ja sijoittaa väliin muita näkökulmia, jotka toisivat tarinaan eloa.

Kävikin niin, että Mujunen otti ohjat ja syrjäytti Ossin ja Sannan sivurooleihin. Ratkaiseva luku oli hänen ensimmäisensä tässä romaanissa. Siinä hän kohtasi vaimonsa haudalla Hietaniemessä suruhuntuisen liettualaisen tanssijattaren, Ilsen. Mujusen ja Ilsen tarina valtasi yhä enemmän tilaa kirjasta, ja Mujusen surumielinen toiveikkuus tihkui koko teokseen. Ossi ja Sanna jäivät subrettipariksi, samoin kuin talvisodasta myöhästynyt amerikansuomalainen ammattigangsteri Bill Kovanen ja hänen heilansa Jenny.

Sininen aave ilmestyi maaliskuussa 2011, mutta minulla on jo sarjan seuraavan osan taustatyö suunnilleen tehty. Kirjoitan kirjan syksyllä. Innostuin Mujusesta niin, että aion jatkaa hänen tarinaansa vielä ainakin kahdessa kirjassa. Niissä on tarkoitus edetä jatkosotaan ja kylmään sotaan.

Saa nähdä, miten hyvin aikomukseni toteutuu. Ehkä joku seuraavan kirjan, Mustien aaltojen, sivuhenkilö odottaa jo vuoroaan astua parrasvaloihin ja sysätä Mujunen syrjään. Koskaan ei etukäteen tiedä, mitä kirjan mittaan tapahtuu – ja juuri siinä piilee tämän homman viehätys.

Tämä juttu ilmestyi alun perin Rihmaston verkkosivulla marraskuussa 2010.

Sinisen aaveen kansi: Jussi Kaakinen.

Huomenta Suomi 18.5.2011 netissä

Täältä löytyvät tuoreimmat tv-esiintymiseni.

Huomenta Suomi 18.5.2011

18.5. esiinnyn MTV3:n Huomenta Suomessa. Kello 7.20 Sanna Kiiski haastattelee minua kevään dekkareistani Sininen aave ja Kasvot katuojassa, 8.20 olen Karo Hämäläisen kanssa haastateltavana Jylhäkoski-sarjasta. Myöhemmin haastattelut ovat nähtävissä MTV3:n nettisivulta, josta löytyy pari aiempaakin Huomenta Suomi -vierailuani.

Minä olen kirjoittanut Jylhäkoski-sarjaan kaksi kirjaa: Konstaapeli Mutanen ja kanien arvoitus sekä Konstaapeli Mutanen ja kadonneen kirjaston arvoitus.

Kasvot katuojassa -arvio

Tänään oli tästä kirjasta ensimmäinen arvostelu. Koska Hämeen Sanomien juttuja ei voi linkittää, liitän kritiikin kirjoittajan luvalla kokonaan tähän:

Onni yksillä, epäonni kaikilla

Tapani Bagge: Kasvot katuojassa. CrimeTime 2011

Tapani Baggen luoma alamaailma on tullut rikoskirjallisuuden ystäville tutuksi jo päättyneen Hämeenlinna-sarjan sekä toiseen osaan ehtineen historiallisten rikosromaanien sarjan myötä. Siinä missä edelliset rikosromaanit seuraavat alamaailman menoa monesta eri näkökulmasta, Kasvot katuojassa palaa minäkertojan myötä tyylikkäästi rikoskirjallisuuden ytimeen.

Onni Syrjänen on keravalainen asianajaja, jonka elämä on luisunut pahasti alamäkeen. Asianajajien liitosta hänet on erotettu, mutta se ei suuremmin haittaa hänen asiakkaitaan. Alamaailman kiemuroissa tuurijuopolle Onnille löytyy paljon käyttöä.

Kun Onni herää kuolleen naisen vierestä, hänen on pakko alkaa selvittää myös omia asioitaan. Muistin, ja lähes hengen, vieneen ryyppyputken vuoksi hän ei voi luottaa kehenkään, ei edes itseensä. Toipilasaika sairaalassa päättyy lyhyeen, kun Hämeenlinnassa asuva serkku Tuuli Nokela pyytää Onnin apua kadonneen aviomiehensä Joukon etsimisessä. Herrasmiehenä Onni ei tietenkään kieltäydy.

Kadonneen aviomiehen puuhia tutkiessaan Onni törmää peitefirmojen ja rahankeräyshuijausten vyyhteen. Jouko on todennut saman kuin Onnin isäkin; ihmisten hyväuskoisuutta hyväksi käyttämällä tienaa paremmin kuin pankkiryöstöillä. Kun tarinaan kytkeytyy Onnin omat menneisyyden haamut Keravan alamaailmasta, alkaa Onnin toiveet helposta keikasta haihtua taivaan tuuliin.

Tuttuja hahmoja

Kirjassa liikutaan niin Hämeenlinnan kuin Keravankin maisemissa. Monet jo Hämeenlinna-sarjassa tutuiksi tulleet hahmot kuten poliisit Nikkilä ja Pohjanen sekä laitapuolen kulkija Allu Nygren vilahtavat kirjan sivuilla. Myös Onnin isä tuo oman suoraviivaisen näkökulmansa maailman pahuuteen.

Baggen luoma rikosuniversumi on alkanut elää omaa elämäänsä. Lukija suorastaan odottaa tapaavansa tuttuja eikä suinkaan pety kun niin myös tapahtuu. Keravan Tiniksen kuppilan kantapeikot täydentävät tätä maailmaa varmasti myös tulevissa kirjoissa.

Bagge kuljettaa Onnin seikkailua sellaisella varmuudella ja vauhdilla, ettei lukijalle jää aikaa pitkästyä. Onnista kasvaa lähes traaginen hahmo, jonka puolesta ei voi olla jännittämättä. Menneisyyden takautumat kertovat ilman turhia alleviivauksia kaiken oleellisen siitä, miksi Onni on ajautunut kirjoittamaan asiakkailleen avoimia asianajovaltakirjoja. Siinä missä Raymond Chandlerin sankari Marlowe putoaa tiukoissakin tilanteissa lopulta jaloilleen, kompuroi Onni tapahtumien läpi tavallisen ihmisen tapaan. Onnin ystävät ja vihamiehet ovat ihmisiä, joita elämä heittelee melkein yhtä kovakouraisesti kuin Onniakin.

Onni Syrjäsen kertomasta tarinasta kasvaa tyylipuhdas rikosromaani, josta ei puutu edes femme fatalea. Kasvot katuojassa on kirja, jota vauhdikkaiden rikosromaanien ystävät eivät voi jättää lukematta.

Juha-Pekka Koskinen, Hämeen Sanomat 17.5.2011

ONNI SYRJÄNEN RATSASTAA JÄLLEEN!

Tai pitäisi ehkä kirjoittaa: hoippuu taas satulassa. Hevosia ei tosin tässä kirjassa näy.

Kasvot katuojassa on ilmestynyt tänään e-kirjana. Sen voi ladata täältä: http://kirja.elisa.fi/ekirja/kasvot-katuojassa – parin viikon ajan alehintaan.

Paperiversiota joutuu odottelemaan toukokuun puoliväliin saakka.

Kovan onnen asianajaja Onni Syrjänen on päässyt sänkyyn elämänsä naisen kanssa. Ikävä kyllä Elina on murhattu ja Syrjänen pääepäilty. Totuutta jäljittäessään Syrjänen joutuu synkälle matkalla menneisyyteen – myös omaansa.

Kotikaupunkinsa Keravan lisäksi Onni liikkuu Hämeenlinnassa ja kohtaa tutut rikospoliisit Nikkilän ja Pohjasen sekä alamaailman tietomies Allu Nygrenin. Elinan murhaajan lisäksi kateissa ovat myös serkkutytön aviomies, syöpälasten miljoonat ja Onnin usko ihmiseen.

Komea päällys on Lasse Rantasen käsialaa. Kustantaja CrimeTime.

Onni Syrjäsen pariin olen palannut aika ajoin vuodesta 1995 lähtien, jolloin kirjoitin novellin Kasvot betonissa. Mies on seikkaillut novellien lisäksi samannimisessä kuunnelmassa (Radioteatteri 2006), 22 sanomalehden kesädekkarissa Hurjan pojan tyttö (2007) ja siitä muokkaamassani pienoisromaanissa Kasvot tuulilasissa (2010). Kehitteillä on ollut myös tv-sarjaa ja sarjakuvaa, mutta ne eivät vielä ole toteutuneet. Lisää romaaneja on ainakin tulossa.

Usein minulta on kysytty hahmon omaelämäkerrallisuutta. Minulla on Onnin kanssa paljon yhteistä, kuten ikä, Kerava ja pystytukka. Minäkin olen joskus juonut Koskenkorvaa raakana. En kuitenkaan päässyt koskaan oikeustieteelliseen, koska en jaksanut lukea pääsykoekirjoja toista kertaa. Onnin elämässä on myös jonkin verran enemmän dramatiikkaa kuin omassani, mutta rikostarinoiden antisankarille se lankeaa luonnostaan.

Kohtalonsa kullakin.