keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Hukkakauraa



Joskus takavuosina kokeilin sanoittamista, mutta huomasin pian ettei minusta ole biisinikkariksi. Säveltää en osaa, ja kappaleille olisi pitänyt vielä löytää esittäjäkin. Levy-yhtiöitä en kehdannut tekeleilläni vaivata.

Kirjoitin 80-luvulla muutaman englanninkielisen bluessanoituksen ja tarjosin niitä tutuille pääkaupunkiseudun bluesbändeille. Bednobs Rockin' päätyi peräti levylle Living Finnish Blues (1986). Säveltäjänä oli Honey Aaltonen ja esittäjänä Tortilla Flat. Myöhempi live-versio löytyy täältä.



Vähän myöhemmin sanoitin suomeksi muutaman George Thorogoodin ja Omarin biisin. Tarjosin niitä hämeenlinnalaisbändi Goodmansille, joka silloin kokeili omaa tuotantoa. Kundit kuulemma tykkäsivät sanoituksistani ja biiseistä, mutta päättivät sitten jatkaa vanhalla Irwin-linjallaan.

Tämä Bad Seed -suomennos Hukkakauraa ei vieläkään tunnu aivan kelvottomalta. Biisissä vetosi – ja vetoaa yhä – sekä sävel että tunnelmallinen tarina, jonka yritin parhaani mukaan välittää suomeksi.   


Hukkakauraa (Bad Seed)
K. Dykes - R.S. Field, suom. sanat Tapani Bagge

Oon aina ollut hukkakauraa
tuulen mukaan lennellyt
Ei ole mulle paljon tauhkaa
taskunpohjiin kertynyt

Oon aina ollut yksinäinen
– kerran koitin asettuu
Oli muija lempiväinen
tuli pois se ajettuu

Hukkakauraa –
musta paistaa sielustain
Hukkakauraa –
tuska tihkuu laulustain

On ihan turha mua auttaa
mä kohtalooni alistun
En haluu hanttejani vaihtaa
mä hautaa kohti kallistun

Hukkakauraa...

Oon aina ollut hukkakauraa...

Hukkakauraa...

Hukkakauraa...

Karo Hämäläisen kanssa tekemissäni humoristisissa Juha ja Ola -nuortenkirjoissa päähenkilöni Juha innostui bluesista ja opetteli bassonsoittoa ja sanoittamista. Kirjassa Juhannusblues (2005) julkaisin Hukkakauraa-tekstini Juhan nimissä. Viestissään Olalle Juha kommentoi:


"Hieno biisi, vaikka ite sanonkin. Ton vois ottaa vaikka tunnussäveleks."

Ja mikä ettei.


                     kansi: Matti Pikkujämsä

maanantai 20. toukokuuta 2013

Punainen varjo -arvio



Facebookista löysin Pekka Vartiaisen arvion Punaisesta varjosta:

Sain eilen luettua loppuun Tapani Baggen uutuuden "Punainen varjo". Romaani kulkee jatkosodan päättymisen vaiheissa Helsingissä ja Keravalla. Ajankuva muodostuu hienosti romaanissa. Korviketta juodaan ja mustanpörssin kauppa käy. Kaikenlaisia virityksiä tavaroiden kauppaamisessa ilmenee. Kirjan päähenkilö Väinö Mujunen on töissä Valpossa ja Valpo vaihtaa väriä aina vallanpitäjien mukaan. Mujusen työpaikka on katkolla useampaan kertaan. Valvontakomissio on ottanut haltuun hotelli Tornin ja Lauttasaaren läpi venäläiset vievät tavaroita Porkkalaan. Elokuvia tehdään (kirjassa TJ Surkka (kyllä, kirjassa esiintyy juuri tällä nimellä) ja Valentin Vaala) ja elokuvien tekemisestä haaveillaan. Uusia käsikirjoituksia värkätään koko ajan. Bagge on rakentanut erittäin vetävän tarinan. Jatkosodan aikainen kuva Helsingistä kiinnostaa suuresti. Kirja imee mukaansa. Minulle sattui lukemisessa mielenkiintoinen rytmitys. Luin kirjan lähes loppuun kerralla ja sitten tuli väliin parin päivän tauko. Kun jatkoin, olin juuri siinä kohdassa kirjaa, jolloin tarina muuttuu ratkaisevasti. Oli kuin olisin lukenut ihan eri kirjaa loppuosan. Suosittelen lämpimästi kirjaa niille, jotka pitävät historialliseen ympäristöön sijoitetuista kirjoista ja kirjoista, joissa on vetävä tarina. Takaan, että tämän kirjan parissa viihtyy! Vaikka ei olisi lukenut aiempia samaan Väinö Mujunen -sarjaan kuuluvia kirjoja (Musta pyörre, Sininen aave ja Valkoinen hehku), niin kirjan tarinaan pääsee mukaan helposti.

Kirjan voi ostaa täältä.

Keikalla



Yllä kuvasatoa minun ja JP Koskisen yhteisjulkkareista parin viikon takaa (kuvat: Nikke Bagge). Tilaisuus pidettiin Hämeenlinnan Suomalaisessa kirjakaupassa. Seuraavaksi esiinnyn Punaisen varjon tiimoilta Kevään kirjakarnevaalissa Helsingin Rautatientorilla keskiviikkona 22.5. kello 17.30. Dekkaripaneelissa ovat mukana myös Kati Hiekkapelto ja Kimmo Miettinen.

Tervetuloa katsomaan ja kuulemaan – ja hakemaan kirjaan nimmari!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Jäljet lumessa Ilta-Sanomien Suomiklassikkona


Minun ja Jari Rasin ensimmäinen yhteinen sarjakuva pyörii nyt netissä Ilta-Sanomien Suomiklassikkona. Alun perin tämä 20-osainen humoristinen dekkaritarina ilmestyi Kuukauden kotimaisena 1999. Sankarina on näyttelijä Leo Lindman, jolle kehittelimme toistakin seikkailua, mutta markkinoita ei oikein löytynyt.

Samoihin aikoihin aloin Rasin yllyttämänä tehdä käsikirjoituksia Muumi-lehteen. Tein kymmenen vuoden aikana 350 sarjakuvasivun verran käsiksiä. Rasi piirsi kaikki tarinani, kuten pitkään koko lehden. Teimme myös yhdessä kaksi Kieltolain korkeajännitystä Kovasen seikkailuista ja lasten kuvakirjan Sami Hurtta suursyömärin jäljillä. Nyt olemme tehneet kaksi Angry Birds -kuvakirjaa, joista Vihreän linnun arvoitus on jo ilmestynyt.

Jäljet lumessa sijoittuu 1950-luvun Lappiin, missä kuvataan elokuvaa Valkoinen mäyrä. Ihmisiä alkaa kadota. Jää vain verijälkiä - ja valtavan mäyrän jälkiä lumeen…




tiistai 7. toukokuuta 2013

Tuplajulkkarit



Kevään odotetuimmat historialliset romaanit, Tapani Baggen Punainen varjo ja Juha-Pekka Koskisen Ystäväni Rasputinjulkistetaan Hämeenlinnan Suomalaisessa kirjakaupassa lauantaina 11.5. kello 13. Ohjelmassa tuplahaastattelu, tuplakirja-arvonta ja tuplasigneeraus - kaikkea kaksin kappalein!

Ole siellä tai ole neliö, niin kuin amerikkalainen sanoo!