Aleksi Ahtola
Kansan Uutiset Viikkolehti 20.4.2012
(julkaistu tässä kirjoittajan luvalla)
Tapaan kirjailija Tapani Baggen perinteisessä Laurellin kahvilassa, joka on tunnettu hyvistä leivonnaisistaan. Bagge tosin ottaa pelkän kahvin. Ikkunasta avautuu näkymä Hämeenlinnan historialliselle torille. Bagge on dekkareissaan ”Valkoinen hehku” (2009) ja ”Sininen aave” (2011) kuvannut kaupungin lähihistoriaa kriittisessä sävyssä. 1930-luvulla Hämeenlinnaa leimasi äärioikeistolaisuus.
—Torin ylälaidassa olevat taksit olivat isänmaallisia takseja, torin alalaidan taksit taas ”ei-isänmaallisia”. Maakuntalehti Hämeen Sanomat oli muodollisesti puolueeton, mutta sen päätoimittaja oli IKL:n piiripäällikkö. Mitä olen lukenut vanhoja Hämeen Sanomien vuosikertoja, niin sävy on äärioikeistolainen.
Juuri ilmestynyt trilogian kolmas osa ”Musta pyörre” kuvaa mm. Heinrich Himmlerin vierailua Suomessa ja Hämeessä vuonna 1942. Baggen kirjojen sankari, ylietsivä Mujunen toimii hänen henkivartijanaan.
—Himmler kävi lomailemassa armeijan ylilääkärin, kenraalimajuri Eino Suolahden huvilalla Petäyksessä. Hän myös tarjosi ratkaisua Suomen ”juutalaisongelmaan”. Valpon johto toimi omapäisesti ja pakolaisia luovutettiin natsi-Saksaan.
Musta taivas menestyy
Keravalla 1962 syntynyt kirjailija on kuvannut tähän päivään sijoittavissa dekkareissaan varsinkin Hämeenlinnan alamaailmaa. Bagge kuvaa kaupunkia tummista sävyistä huolimatta myös lämmöllä.
—Olen asunut viimeiset 20 vuotta Hämeenlinnassa. Kyllähän se on kotikaupunki, sanoo kirjailija torille katsoen ja kahvia siemaillen.
Tapani Bagge on hyvin tuottelias kirjailija. Hän on julkaissut jo yli 70 kirjaa, joista 14 on rikosromaaneita. Lisäksi hän on suomentanut 45 kirjaa englannista ja toimittanut useita antologioita. Viime aikoina hänen kirjansa ovat olleet myötätuulessa Saksassa.
—Saksassa Die Zeit -lehdessä kirjani ”Musta taivas” on kriitikkojen uutuusdekkareita arvioivalla listalla sijalla seitsemän. Aiemmin kirjojani on käännetty mm. kiinaksi ja tsekiksi.
Ensimmäisen kirjansa ”Gubbe ja kumppanit” Bagge kirjoitti 12-vuotiaana opettajansa Matti Kortelaisen kannustuksesta.
—Minä olin se Gubbe ja kaverini kumppaneita. Kortelainen järjesti niin, että se julkaistiin jatko-kertomuksena Keski-Uusimaa-lehdessä. Huomasin, että tämähän on kivaa.
Jee jee, Jerry Cotton
Lukiessa Tapani Baggen taitavasti kirjoitettuja historiallisia dekkareita ei uskoisi, että Baggella ei ole takanaan yliopisto-opintoja. Baggen kirjoittajakoulu on ollut hyvin käytännöllinen. Hän alkoi 20-vuotiaana 1983 kirjoittaa Jerry Cottoneita:
—Oppi-isänäni toimi Seppo Tuisku. Hän opetti, että suunnittele juoni valmiiksi ennen aloitusta. Ja taustatyö täytyy tehdä huolellisesti. Kun yksityiskohdat pitävät paikkansa, kokonaisuuden voi valehdella. Mielestäni kirjoittamista oppii ennen kaikkea kirjoittamalla.
Bagge elätti itsensä 1980-luvun kirjoittamalla Cottoneita. Hän käyttää ajasta nimitystä ”10-vuotinen kirjailijan oppisopimuskoulutus”. Kirjoitustahti oli kova, 10 sivua päivässä, muuten eivät Jerry Cottonit olisi lyöneet leiville.
— Alkuun tuurailin siinä sivussa antikvariaateissa ja levykaupassa ja välillä kokeilin vartijan hommia ja Atk-instituuttia, mutta sitten totesin, että teen sitä mitä parhaiten osaan, eli kirjoitan tarinoita.
Nuortenkirjat viedään hyllyistä
Rikoksen maailman lisäksi Tapani Bagge on suosittu lasten- ja nuortenkirjailija. Hän on kirjoittanut kolmisenkymmentä lastenkirjaa ja parikymmentä nuortenkirjaa. Suositussa ”Tuhlaajafaijassa”(2003) hän kuvaa nuoren kamppailua alkoholiongelmaisen isän kanssa.
—Koulukirjastoista on kuulemma varastettu Tuhlaajafaijaa niin paljon, etteivät opettajat enää pysty luettamaan sitä. Pitäisi varmaan ottaa uusintapainos.
Ja lisää lastenkirjaa pukkaa: tänä vuonna on jo ilmestynyt seikkailuromaani ”Urho ja aaveiden meri”, alkukesästä ilmestyy yhteistyössä kirjailijan tyttären Marikki Baggen kanssa kirjoitettu ”Kostaapeli Mutanen ja loma-arvoitus”, elokuussa tulee ”Tahvo ja Bella lumipyryssä” ja syksyllä vielä ”Kiljusen uusi herrasväki”, jonka on kuvittanut Mika Launis.
Vapaa-aikanaan Tapani Bagge rentoutuu lukemalla, katselemalla televisiota ja ulkoilemalla. Kirjoittaessaan hän kuuntelee musiikkia.
—Kuuntelen aika paljon bluesia ja rockia. Kirjoittaessani historiallisia dekkareitani olen kuunnellut vanhoja iskelmiä ja Dallapé-orkesteria, jotta pääsen paremmin sisään oikeaan aikakauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti