Mitään buumia ei ollut olemassakaan, kun vuonna 2007 aloin kirjoittaa Valkoista hehkua. Oli vain innostus historiaan ja pari ulkomaista esikuvaa (Philip Kerr, James Ellroy). Heitäkin enemmän esikuvina toimivat 1930- ja 1940-lukujen aikalaiskirjailijat, niin amerikkalaiset (Hammett, Chandler, Jonathan Latimer ynnä muut), britit (Graham Greene ja Eric Ambler), ranskalaiset (Simenon) ja kotimaiset (Mika Waltari ja Hugo Nousiainen).
Historiassa liikkuminen, tutkimusten ja elämäkertojen lukeminen, faktojen selvittäminen ja vaihtoehtoisten tapahtumakulkujen keksiminen on ollut hauskaa ja mielenkiintoista. Kun kesän lopuksi tein yhden Mujus-novellin, jota varten kävin kirjastossa lukemassa vanhoja sanomalehtiä, alkoi tuntua siltä että olisin ollut valmis kirjoittamaan aiheesta saman tien romaaninkin. Mutta aikansa kutakin.
Jos jokin on tullut muotiin, on aika siirtyä eteenpäin. Tai tässä tapauksessa palata taaksepäin eli Hämeenlinna-sarjaan.
Minulla on jo jonkin aikaa ollut kypsymässä ja historiallisen värisarjan päättymistä odottamassa muutama idea siitä, miten kotikaupunkini konnien ja koukkujen rinnakkaiselo jatkuu. Nyt on aika lähteä toteuttamaan niitä. Kirjoitin jo ihan verryttelyn vuoksi novellin, joka on jonkinlainen johdanto nykytilanteeseen. Se onnistui aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Sain haltuun kolme päähenkilöä ja tyylin.
Nyt on aika ryhtyä tositoimiin ja käydä pidemmän tarinan kimppuun. Synopsis ja taustatyö on tehty, ei muuta kuin kirjoittamaan. Tästä se lähtee…
Kirjan nimi on Havannan kuu. Se ilmestyy loppukeväästä 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti