Niin paljon on aiheita rikostarinaan. Ne pitää vain huomata ja poimia talteen muhimaan. Ajan mittaan niihin tarttuu kaikenlaista sälää, paikkoja ja henkilöitä ja muita yksityiskohtia, ja isona niistä ehkä kasvaa kirja.
Yhdestä ideasta voi syntyä monta erilaista lopputulosta. Tuorein esimerkki omalla kohdallani on pikkuidea syrjäisellä paikalla asuvasta yksinhuoltajanaisesta, joka saa vieraakseen rosvoja ja poliiseja pakenevan miehen. Se syntyi alun perin vuosia sitten, kun yhdistin lehtijutun arvokuljetusryöstön yrityksestä, pari muistikuvaa ihmisistä, jotka tapasin joskus nuoruudessani, ja Hämeenlinna Noir -sarjani rikosylikonstaapeli Nikkilän. Naisen nimesin Ruusuksi.
Kirjoitin idean muistiin koneelle työnimellä Syrjässä ja ajattelin tehdä siitä pitkän novellin, jos sopiva antologia tai muu tilaus osuisi kohdalle. Myös kuunnelmaa harkitsin. Idea oli jo ehdolla vuoden 2013 CrimeTime-antologiaan Keikka, mutta päädyin kuitenkin kirjoittamaan Mujus-tarinan Harmaa susi, jonka vaiheista kerron tuossa alla.
Saman vuoden lopulla kokosin materiaalia pimeiden juttujen kokoelmaani Hukkareissu. Löysin taas Syrjässä-idiksen ja se poiki muutaman sivun pikkutarinan Palju, jossa keskityin naisen tarinaan. Hänet nimesin Anneksi. Konna ja Nikkilä eivät mahtuneet mukaan.
Saman vuoden lopulla kokosin materiaalia pimeiden juttujen kokoelmaani Hukkareissu. Löysin taas Syrjässä-idiksen ja se poiki muutaman sivun pikkutarinan Palju, jossa keskityin naisen tarinaan. Hänet nimesin Anneksi. Konna ja Nikkilä eivät mahtuneet mukaan.
Viime kesänä kollegani JP Koskinen julkaisi MeNaisissa jatkokertomuksen Helppoa rahaa. Siihen saakka olin aina kadehtinut naiskirjailijoita, jotka saivat kirjoittaa jatkiksia MeNaisiin. MeMiehet-lehteä kun ei ole olemassa.
Sitä paitsi JP:n tarina oli kunnon trilleri. Jotain sen tyylistä voisin hyvinkin osata kirjoittaa.
Aloin miettiä tilaisuuteen sopivaa ideaa. Ja kuten tavallista, minulla oli se valmiina varastossa: Syrjässä. Riittäisikö siinä aineksia jatkokertomukseksi? Kyllä riittäisi.
Asetin myös itselleni ylimääräisen haasteen. Kun kerran kirjoitin naistenlehteen, koko tarina kerrottaisiin Ruusun näkökulmasta. Kaikki muut nähtäisiin hänen kauttaan.
Kehittelin tarinaideasta kahdeksan osan synopsiksen nimeltä Yksinäisessä paikassa, laadin lyhyen esittelytekstin ja lähetin sen loppukesästä toimitukseen. Ideani kelpasi, mutta jatkiksia oli jo varastossa ja tilauksessa. Asiaan pyydettiin palaamaan vuodenvaihteen jälkeen.
Kirjoitin välillä yhden dekkarin ja pari lastenkirjaa ja palasin asiaan. Sain allekirjoitettavakseni Sanoma Magazinesin kirjailija-avustajasopimuksen.
Maalis-huhtikuussa kirjoitin jatkojännärin. Korjailin tekstin, luetin parilla luottolukijalla. Tarkistin vielä jaksojen pituudet ja lyhentelin muutamaa osaa.
Yksinäisessä paikassa alkaa ilmestyä MeNaisissa heinäkuun puolivälissä. Minulla on tallessa pidempi versio, josta voin myöhemmin tehdä kirjan. Olen myös tarjonnut aihetta eräälle tutulle elokuvaohjaajalle.
Saa nähdä, mitä tästä vielä syntyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti