Nyt on sadonkorjuun aika. Minulta ilmestyy kuukauden sisällä neljä kirjaa. Tasaisen vauhdin taulukolla se tekisi 48 kirjaa vuodessa, mutta ei. Ihan niin nopeasti kirjat eivät synny edes minulta.
Enimmäkseen ne syntyvät hitaasti. Siemenet eli aiheet itävät pitkään maan alla, toisin sanoen päässäni, ennen kuin ne kasvavat vartta ja saavat ehkä hedelmänkin. Se hedelmä on kirja.
Katsotaanpa vaikka tämän syksyn satoani: Aapo Kukon novellini pohjalta piirtämä sarjakuva-albumi Harmaa susi, rikosromaani Pikku enkeli, dekkarin tekemisen opas Se murhaa joka osaa ja novellikokoelma Maan korvessa.
Harmaan suden aiheesta, sukellusvenesodasta, innostuin viimeistään oppikouluaikana 70-luvun puolivälissä, kun luin Kullervo Kijasen Sukellushälytys!-tietokirjan ja Lothar-Günther Buchheimin romaanin Sukellusvene sekä vierailin Suomenlinnan Vesikossa. Ensimmäisen tarinan alun aiheesta kirjoitin saman tien, novellin kolme vuotta sitten.
Pikku enkeli on kahdeksastoista rikosromaanini ja ensimmäinen, jossa poliisit ovat pääosassa. Muistan aloittaneeni ensimmäistä komisariovetoista tarinaani noin 12-vuotiaana, kun olimme käyneet Savonlinnassa. Sijoitin tarinan sinne. Parilla ensimmäisellä sivulla komisario Korppi taisi juuri ja juuri selviytyä aamutoimista ja päästä työpaikalle. Ei ihme, että tarina jäi kesken.
Ensimmäiset jännärinkirjoittajan ohjeeni laadin 1991, kun minusta tuli G-mies Jerry Cottonin vastaava toimittaja. Vuosien varrella opaskirjan tekoa on ehdottanut muutamakin ihminen, muiden muassa Docendon kustannuspäällikkö Juha Virkki. Nyt kirja lopulta toteutuu. Kirjoitin sen suhteellisen nopeasti ja korjailin hitaasti. Olin kerännyt aineistoa vuosikymmeniä. Toista kymmentä vuotta olen vetänyt kirjoituspajoja ympäri maata.
Maan korvessa -kokoelman vanhimmat tarinat ovat jossain muodossa syntyneet jo 80-luvun alussa ja kokeneet ajan mittaan erilaisia muodonmuutoksia. Saattavat kokea vielä tämänkin jälkeen.
Yhteensä olen siis kehitellyt noita neljää kirjaa noin 145 vuotta. Ei mitenkään hirveän nopeaa toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti