Rannalla-kirjan idea syntyi pari vuotta sitten eli niihin aikoihin, kun edellinen Kaisa-kirja eli Kotona valmistui. Seuraavaankin Kaisaan on jo lähtökohta valmiina. Se ilmestynee taas parin vuoden päästä. Ensin kirjoitan sen, ja sitten Hannamari Ruohonen kuvittaa. Niin lastenkirjat yleensä syntyvät, ainakin ne joita minä kirjoitan.
Hämeenlinnan Jannen syntymä oli paljon monimutkaisempi. Ensin kustannuspäällikkö Saara Tiuraniemi vihjaisi minulle, että hänellä voisi olla minulle Hämeenlinnaan liittyvä kirjaidea. Siitä on varmaan jo kolme vuotta. Pari vuotta sitten keväällä sain kustannustoimittaja Mirkka Hynniseltä sähköpostin, jossa hän kysyi, kiinnostaisiko minua kirjoittaa kuvatietokirja Jean Sibeliuksen lapsuudesta ja nuoruudesta. Salla Savolainen kuvittaisi.
Mietin varmasti ainakin sekunnin. Salla on aiemmin kuvittanut Kirjakuja-sarjan Aapiseen ja Lukukirjaan tekemiäni tarinoita sekä Tahvon ja Bellan seikkailuja. Olen aina nauttinut hänen kuvistaan, ja Tahvo ja Bella -kirjoissa olen toisinaan saanut olla mukana miettimässä kuvien paikkoja ja kokoa ja mitä Sallan tarjoamista vaihtoehdoista käytettäisiin. Joskus olen puolestani muokannut jotakin tekstikohtaa niin, että se toimii paremmin yhdessä kuvien kanssa.
Hämeenlinnan Jannessa työtä riitti monin verroin tavalliseen kuvakirjaan verrattuna. Ensin tutustuin Sibeliuksen elämäntarinaan ja varsinkin sen kahteen ensimmäiseen vuosikymmeneen, jotka hän vietti Hämeenlinnassa, sekä Hämeenlinnan historiaan. Tutustuin myös Sibeliuksen musiikkiin, josta aiemmin tunsin lähinnä Finlandian. Bluesmies ei saanut klassista herätystä, mutta huomasin että sitäkin voi kuunnella nukahtamatta.
Pidimme palavereja, joihin osallistui Sallan, Mirkan ja minun lisäksi myös kirjan taittaja Markko Taina. Puhuimme siitä, mitä ainakin pitäisi ottaa mukaan kirjaan ja miten se toteuttaisiin. Verrokkina oli Tammen aiempi kaupunkikirja Hurraa Helsinki!, jonka Salla oli kuvittanut ja Karo Hämäläinen kirjoittanut. Päätimme, että nyt ei tarvitsisi kehittää erillistä tarinaa, vaan tarina olisi Jannen kasvu muusikoksi ja säveltäjäksi. Toinen päähenkilö olisi Hämeenlinnan kaupunki.
Sommittelin Jannen tarinan 20 aukeamalle ja keräsin aivan liian pitkiä tietolaatikoita. Tuskailin tarinan näkökulman kanssa. Se tuntui jäävän väkisinkin ulkokohtaiseksi. En päässyt Jannen pään sisään.
Kaksi vuotta sitten toukokuussa tutustuimme porukalla Sibeliuksen eli Jannen paikkoihin Hämeenlinnassa. Kävimme myös Sibelius Celebrationsin toimistossa kuuntelemassa Erkki Korhosen luennon, joka yhdisti Sibeliuksen ja Hämeenlinnan kaikkeen mahdolliseen maan päällä ja taivaissa.
Kun olimme Aulangolla syömässä, Salla ehdotti, että Jannen tarinan voisi kertoa minä-muodossa. Se avasi portin sisälläni. Tajusin, että jos Janne olisi kertojana, minun ei tarvitsisi pitäytyä tarinassa pelkkiin faktoihin, vaan kertoja voisi olla juuri niin epäluotettava kuin Janne oikeastikin oli. Ei hän varmaan tietoisesti valehdellut, hän vain eli hieman toisessa maailmassa kuin muut. Kirjailijalle tämä on tuttua. Sallan ehdotuksen ansiosta tarina ja Janne alkoivat elää päässäni. Pääsin sisälle Jannen maailmaan.
Yhdenkään kirjan tiimoilta en ole ollut mukana näin monessa palaverissa. Tekstiä ja kuvia, aukeamien järjestystä ja taittoa hiottiin loputtomiin. Mietittiin fontteja ja värisävyjä, haettiin vielä jotakin yksityiskohtaa kuvaan. Ideoitiin yhdessä puhekuplia, jotka minä sitten mietin valmiiksi. Kehiteltiin kaupungin karttaa. Tein vielä viime hetken korjauksen tekstiin ja tietolaatikkoon, kun Aulangon Joutsenlammella tapahtui.
Kyllä kannatti. Olen ylpeä lopputuloksesta, ja ensimmäiset lukijapalautteetkin ovat olleet hyvin positiivisia.
Jannen tarina on nyt kaupoissa ja odottaa lukijoitaan. Hämeenlinnan lastenfestivaali Hippaloisssa pidetään perjantaina 31.8. kello 11 julkistamistilaisuus, jossa Salla Savolainen ja minä kerromme lisää kirjan synnystä ja mistä vain yleisö keksii kysyä. Paikalla on myös Toukka-lastenkirjabussi, josta kirjaa voi ostaa tekijöiden signeeraamana.
Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti