Ihmiset ovat kyselleet, onko minulta tänä syksynä ilmestymässä mitään. Kyllä on, ainakin kolme kirjaa ja pari lehtijuttua.
Turun kirjamessuilla lokakuun alussa olen Kirjailijaliiton kuulustelussa koko 32-vuotisesta sodastani apatiaa vastaan. Samoilla messuilla minulta julkistetaan kaksi kirjaa: artikkelikokoelma Vaaran viehätys (Kustannus Oy Tarke) ja kolmen vanhan FinnWest-tarinani kokoelma Tappajatimantti (Turbator). Vaaran viehätyksen jutut ovat aiemmin ilmestyneet hieman eri muodoissa Ruumiin kulttuurissa, Ruudinsavussa, Pulpissa, RikosPaloissa tai muissa alan julkaisuissa, blogeissa tai kirjojeni jälkisanoina. Alustava sisällysluettelo löytyy aiemmasta bloggauksestani. Jonkin verran se on elänyt, kun on löytynyt uusia vanhoja juttuja ja karsittu päällekkäisyyksiä.
Tappajatimantissa ovat mukana seuraavat FinnWestini: Tappajatimantti (12/1988), Paha maa, julma maa (4/1989) ja Pääkallo ja sääriluut (7/1991). Tein 1986-1992 kaikkiaan 32 FinnWestiä, joten seula on ollut hyvin tiheä.
Lisukkeena ovat lyhyet muistelmani noilta oppivuosilta otsikolla "Vain muutaman dollarin tähden". Palkkioissa ei silloinkaan ollut kehumista.
Marraskuussa ilmestyy uusi pimeiden tarinoiden kokoelmani Maan korvessa (Turbator). Se jatkaa Hukkareissun (2013) avaamalla enimmäkseen absurdien ja korkeintaan mustan huumorin valaisemien mininovellien ladulla, mutta mukana on myös muutama vähemmän tunnettu historian merkkihenkilö, kuten ”pyöreäkasvoisen anarkismin” tanskalais-suomalainen isä Stepan Larsovitsh Borschoff (1863-1905), ja pari pitempää novellia, joissa ihminen on ihmiselle ihmissusi. Tai jotain.
Kesän mittaan tein Ruumiin kulttuuriin sopimaani juttua suomalaisista poliisi-kirjailijoista ennen Matti Yrjänä Joensuuta. Juttu paisui niin, että se ilmestyy kahdessa osassa, joista ensimmäistä jouduin vielä hieman tiivistämään. Siinä käsitellään Viipurin maalaiskunnasta kotoisin ollutta Väinö Pelkosta (1894-1974) ja viipurilaislähtöistä Hugo Nousiaista (1913-1957). Pelkonen kirjoitti toista kymmentä romaania huumorista dekkariin, kymmeniä jollei satoja lehtinovelleja, parikymmentä näytelmää, runokokoelman ja paljon muuta. Hän käytti myös salanimeä Dan Morris. Nousiainen taas oli realistisen poliisiromaanin isä Suomessa ja kansainvälisestikin edellä aikaansa. Heidän tarinansa löytyy siis Ruumiin kulttuurin numerosta 3/2015, joka ilmestyy lokakuussa. Jutun toinen osa, jossa käsitellään 60-luvulla kirjallisen uransa aloittaneita Eino Lakkista ja Reino Orasmalaa, tulee nelosnumerossa vuodenvaihteen tienoilla.
Kannet ovat Ami Hauhion käsialaa, paitsi Ihmismetsästäjä A. Bengtssonin, Murhattiinko hänet? tuntemattoman ja Yöpäivystäjät Aarne Nopsasen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti