maanantai 21. joulukuuta 2015

PAHOLAISEN SOTA



Olin jo ehtinyt unohtaa Isonvihan – siitä on sentään kolmisensataa vuotta – mutta sitten Teemu Keskisarjan tähdittämä tv-sarja Pimeä historia nosti sen esiin ensimmäisessä osassaan. Piti oikein perehtyä aiheeseen. Onneksi Kustaa H. J. Vilkuna on tehnyt aiheesta parikin hyvää kirjaa, Viha (2005) ja Paholaisen sota (2006).

Isoviha-nimitystä käytetään Suuren Pohjan sodan aikaisesta venäläismiehityksestä Suomessa 1713-1721. Aikoinaan puhuttiin paholaisen sodasta, koska papit julistivat saarnastuolista, että ryssä oli vainolainen, saatanan kätyri. Aika saatanallisesti miehitysjoukot käyttäytyivätkin: ryöväsivät, raiskasivat, kiduttivat, tappoivat ja veivät orjiksi.


Albert Edelfelt: Isoviha.

Ilman Isoavihaa minäkin olisin voinut jäädä syntymättä. 
 
Ruotsalaisen sotilassuvun vesa, rumpalipoikana aloittanut ja 50-vuotisen sotilasuran tehnyt Peter Larsinpoika Bagge toimi vanhoilla päivillään konstaapelina eli tykistön aliupseerina Narvassa 1600-luvun lopulla. Sitten Venäjä valloitti Narvan. Peter kuoli Varsovan valloituksessa 1705, ja Peterin poika Johan päätyi Savon jalkaväkirykmenttiin, jossa palveli lopulta vänrikkinä. 

Suuren Pohjan sodan aikana Johan Bagge tapasi Rantasalmella Lankilan kartanoa isännöivän liivinmaalaisen esimiehensä, kapteeni Conrad von Vegesackin, Catharina-tyttären ja meni hänen kanssaan naimisiin 1709. Seuraavana vuonna Pietari Suuri miehitti Viipurin ja Johan joutui sotavangiksi Uralin juurelle Tobolskiin. Hän pääsi palaamaan Suomeen vasta 1717. Sotilasura oli ohi.

Savon Bagget ovat kaikki Johanin ja Catharinan jälkeläisiä. Heidän poikansa Anders toimi jonkin aikaa seppänä, mutta asettui sitten isännäksi kartanosta irrotettuun Tiemassalon torppaan vaimonsa Kaisa Törröttären kanssa. Suku alkoi savolaistua ja talonpoikaistua. 
   
Isoisäni Anders Werner Bagge syntyi 1892 Juvalla. Hänen lapsuudessaan perheessä puhuttiin vielä joskus ruotsia vieraiden kanssa. Auvilan kylänväen kesken ukkini oli ”Pakin Vernerj”. Pienviljelijä ja metsätyömies. Sotilassuvun veri veti sen verran, että Werner osallistui sisällissotaan valkoisten puolella ja kävi seuraavana vuonna Aunusta vapauttamassa. Sitten hän ripusti kiväärin naulaan tuvan seinälle.

Rantasalmella on ollut kaksikin Baggen omistamaa kartanoa, Lankila ja Jumikkala. En ole koskaan käynyt niissä. Lankilan omistava sukuhaara on suomalaistanut nimensä Kahimoksi, Jumikkalan omistaja kuoli vailla perijää. Siellä toimii nykyään pitopalvelu.
 
Niin katoo mainen kunnia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti