Alkuvuodesta 1987 olin 24-vuotias. Olin kirjoittanut muutamassa vuodessa parikymmentä Jerry Cottonia ja yhden FinnWestin. Sitten Kolmiokirjan julkaisujohtaja Joni Skiftesvik pestasi minut valikoimaan ja suomentamaan RikosPalat-lehden ulkomaisia novelleja. Heti aloin myös kehitellä omia tarinoitani. Ensimmäinen niistä ilmestyi RikosPalojen numerossa 1/1988.
Seuraavat RikosPalat-novellini toimitti Cottoneista ja FinnWesteistä tuttu oppi-isäni Seppo Tuisku. Ehdin juuri päästä hyvään novellivireeseen ennen kuin RikosPalat lopetettiin.
Novelleissa sain kokeilla kaikkea sellaista, joka päätyökseni tekemiini Cottoniin ja FinnWestiin ei olisi istunut, kuten kotimaisia maisemia ja erilaisia päähenkilöitä. Kokeilin myös oman sarjahahmon luomista.
Unettomuudesta kärsivä keskusrikospoliisin rikoskomisario Hakonen oli minun yritykseni realistisen poliisikertomuksen saralla. Esikuvana taisi olla lähinnä Maigret tai Columbo, mutta päähenkilöstä tuli aika lailla itseni näköinen ja oloinen. Minä jopa poseerasin poplarissa ensimmäisen tarinan kuvitusta varten.
Hakosesta kirjoitin RikosPaloja varten neljä novellia. Kaksi niistä ehti ilmestyä lehdessä. Kaksi jäi varastoon, mutta sain niistäkin palkkion.
”Aina murha kotiolot voittaa” oli ensimmäinen Hakos-novelli. Sen henkirikos tapahtuu Keravalla yksiössä, joka oli minun ja vaimoni ensimmäisen yhteisen asunnon yläpuolella. ”Kuolema joulun alla” -kertomuksessa paljastuu, että Hakonen asuu kaksiossa, jossa vaimoni ja minä asuimme seuraavaksi.
Rauni Ranta osti ”Aina murha kotiolot voittaa” -novellin kuunnelmaversion Radioteatteriin. Se oli ensimmäinen myyntini sinne. Eeva Litmanen ohjasi 1991 kuunnelman, jossa pääosaa esitti Jukka Voutilainen. Hyvin esittikin. Kuunnelmaversio on nyt Yle Areenassa. Suosittelen!
Tarjosin Hakos-novelleja myös WSOY:lle. Kustannustoimittaja Olavi Paavilainen piti hahmosta, mutta arveli kokoelman vaativan vielä yhden pitemmän novellin. Kirjoitin sen, vähän vaille satasivuisen ”Onnellisen lopun”.
Kustantamon kirjallinen johtaja Ville Viksten sanoi, etteivät rikosnovellikokoelmat kannata. Pitäisi olla romaani.
Kirjoitin Hakosesta romaanin, kotikutoisen sarjamurhaajatarinan Armoa kuolleille, joka Paavilaisen mielestä oli julkaisukelpoinen.
Viksten kysyi puhelimessa, mitä halusin sanoa kirjallani.
Vastasin, että en minä tiedä. Yritin vain tehdä hyvän jutun.
Se oli väärä vastaus, mutta jälkiviisaasti oikea. Hakonen oli vasta hakuammuntaa, oman äänen etsimistä.
Ehkä jotain Hakosesta on jäänyt kovan onnen lakimieheeni Onni Syrjäseen ja Hämeenlinna Noir -sarjani rikosylikonstaapeli Nikkilään. Ehkä myös Elviira Noir -sarjani rikoskomisario Sundmaniin.
"Aina murha kotiolot voittaa" ilmestyi uudestaan Juri Nummelinin Isku-lehden numerossa 8 (2008), ja neljä ensimmäistä Hakos-tarinaa sisältyivät kokoelmaani Ammattimies (Turbator 2008).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti