Kannet: Jussi Kaakinen
Usein käy niin, että sivupäähenkilö nousee sarjan varsinaiseksi tähdeksi. Niin teki Pekka Lipponenkin, joka nousi Kalle-Kustaa Korkin varjosta ja syrjäytti hänet suosiossa. Minä en kyllä ole mikään Korkki, vaan lähempänä Erkki-Mikaelin pakinoiden Aputoimittajaa, jonka Isaskar Keturi vetää mukaan omiin omituisiin seikkailuihinsa.
Minä aloin kirjoittaa Kaupunkiuutisiin lyhyitä huumoritarinoita Tee se itse -miehen arjesta ja vastoinkäymisistä elokuussa 2015. Jo syyskuun jutussa tarvittiin joku muu kuin vaimo, jonka kanssa käydä dialogia. Syntyi Koskela. Kaveri, joka osallistui hölmöyksiini.
Pian Koskela tarttui rattiin. Hän alkoi alkoi vetää kertomuksia ja juttu lähti käyntiin siitä, että Koskela soitti tai ilmestyi ovelle tai pihatien päähän. Sellainen Koskela on.
Koskelan myötä tarinoiden maailma laajeni ja ne pitenivät jatkokertomuksiksi. Jo Miehet asialla -kokoelmassa (2018) oli pari pitkää novellia: Alligaattori ja Marskin keppi. Tuoretta Miehet maailmalla -kirjaa Koskela ja pitkät kertomukset hallitsevat. Nyt käydään jo Jürmalassa ja Kuhmalahdella saakka. Minäkertojaa viedään kuin lastua laineilla, vaikka hän kuinka panee hanttiin.
Ei Koskelakaan vähällä pääse. Välillä vetää synkäksi ja maailma on musta, mutta sitten taas mennään – ja lujaa.
Pääasia on liike. Päämäärä muuttuu monesti matkalla tai unohtuu kokonaan. Niin elämässäkin usein käy.
Näitä kirjoja ei pidä sekoittaa Lauri Virran eli Yrjö Halmeen Mies-kirjoihin 1940-luvulta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti