Lukion jälkeen 1981 pyrin Helsingin yliopiston oikeustieteellliseen tiedekuntaan. Kävin Pykälä ry:n valmennuskurssin, jolla kuulin joitakin viihdyttäviä tarinoita, ja luin pääsykoekirjat kertaalleen ihan mielenkiinnosta. Toista kertaa en jaksanut lukea, enkä sitten läpäissyt pääsykoetta. Seuraavana kesänä kävin vielä samassa kokeessa, mutta vain saadakseni vapaapäivän armeijasta.
Onni Syrjänen on jonkinlainen kuvitelma siitä, millainen lakimies minusta olisi voinut tulla, jos olisin kohtalon oikusta päässyt sisään. Kaikkien kannalta on ehkä parempi, etten päässyt.
Ensimmäisen tarinani Onnista kirjoitin 1995. Book Studion Kari Lindgren kokeili kuutta pitkää novellia omina minipokkareinaan Penguinin vastaavan sarjan innoittamana. Jos myynti olisi riittävä, seuraavaan kuuden satsiin Kari tilaisi novellin minulta. Kirjoitin tarinan valmiiksi, mutta toista novellipokkarierää ei tullut. Tarinani oli nimeltään Kasvot betonissa. Se ilmestyi lopulta 2007 samannimisessä kokoelmassani, mutta sitä ennen se oli kokenut rakenteellisen muodonmuutoksen samalla kun olin kirjoittanut siitä kuunnelmaversion, joka toteutui 2006.
Toinen Onni-tarinani Onni yksillä oli suoraa jatkoa edelliseen, välissä vain oli kulunut kymmenen vuotta. Kirjoitin sen antologiaan Naisen rikos (2005).
Kasvot tuulilasissa ilmestyi 2007 kesädekkarina parissakymmenessä sanomalehdessä ja 2010 omana pienenä pokkarinaan, joka on jo ajat sitten myyty loppuun.
Kasvot hautakivessä -novellin kirjoitin tilauksesta Kirjain-lehden numeroon 4/2007. Siinä vaiheessa jo suunnittelin episodiromaania Onnin elämästä, ja Kasvot kukkapenkissä ja Onnin päivä syntyivät samaa tarkoitusta varten 2008 ja 2009. Niitä ei ole aiemmin julkaistu.
Vuonna 2011 ilmestyi tähän mennessä ainoa varsinainen Onni-romaani Kasvot katuojassa. Sen tarpeiksi käytin pari varastossa ollutta Onni-novellia sekä yhden toteuttamatta jääneen tv-minisarjasynopsiksen, jossa Onni ei esiintynyt. Sen jälkeen unohdin vähäksi aikaa episodiromaanin, kunnes taas muutama vuosi sitten ajatus heräsi uudelleen. Siitä lähtien olen keskittänyt tilaustarinani Onnin seikkailuiksi.
Kasvot joulukuusessa päivitti Onnin nykytilanteen antologiassa Joku voi tulla ikkunan taa (2016). Onni sivuraiteella (Rikospaikka Pasila, 2016) palasi Onnin lakimiesuran alkuvaiheisiin, ja Kasvot käristyksessä (Viimeinen ateria, 2018) sijoittui aikaan juuri ennen Kasvot betonissa -tarinaa. Kasvot raparperissa syntyi 2018 Radio Novan tilauksen ansiosta ja istui joulutarinaa edeltävään aikaan.
Onni Syrjänen on jonkinlainen kuvitelma siitä, millainen lakimies minusta olisi voinut tulla, jos olisin kohtalon oikusta päässyt sisään. Kaikkien kannalta on ehkä parempi, etten päässyt.
Ensimmäisen tarinani Onnista kirjoitin 1995. Book Studion Kari Lindgren kokeili kuutta pitkää novellia omina minipokkareinaan Penguinin vastaavan sarjan innoittamana. Jos myynti olisi riittävä, seuraavaan kuuden satsiin Kari tilaisi novellin minulta. Kirjoitin tarinan valmiiksi, mutta toista novellipokkarierää ei tullut. Tarinani oli nimeltään Kasvot betonissa. Se ilmestyi lopulta 2007 samannimisessä kokoelmassani, mutta sitä ennen se oli kokenut rakenteellisen muodonmuutoksen samalla kun olin kirjoittanut siitä kuunnelmaversion, joka toteutui 2006.
Toinen Onni-tarinani Onni yksillä oli suoraa jatkoa edelliseen, välissä vain oli kulunut kymmenen vuotta. Kirjoitin sen antologiaan Naisen rikos (2005).
Kasvot tuulilasissa ilmestyi 2007 kesädekkarina parissakymmenessä sanomalehdessä ja 2010 omana pienenä pokkarinaan, joka on jo ajat sitten myyty loppuun.
Kasvot hautakivessä -novellin kirjoitin tilauksesta Kirjain-lehden numeroon 4/2007. Siinä vaiheessa jo suunnittelin episodiromaania Onnin elämästä, ja Kasvot kukkapenkissä ja Onnin päivä syntyivät samaa tarkoitusta varten 2008 ja 2009. Niitä ei ole aiemmin julkaistu.
Vuonna 2011 ilmestyi tähän mennessä ainoa varsinainen Onni-romaani Kasvot katuojassa. Sen tarpeiksi käytin pari varastossa ollutta Onni-novellia sekä yhden toteuttamatta jääneen tv-minisarjasynopsiksen, jossa Onni ei esiintynyt. Sen jälkeen unohdin vähäksi aikaa episodiromaanin, kunnes taas muutama vuosi sitten ajatus heräsi uudelleen. Siitä lähtien olen keskittänyt tilaustarinani Onnin seikkailuiksi.
Kasvot joulukuusessa päivitti Onnin nykytilanteen antologiassa Joku voi tulla ikkunan taa (2016). Onni sivuraiteella (Rikospaikka Pasila, 2016) palasi Onnin lakimiesuran alkuvaiheisiin, ja Kasvot käristyksessä (Viimeinen ateria, 2018) sijoittui aikaan juuri ennen Kasvot betonissa -tarinaa. Kasvot raparperissa syntyi 2018 Radio Novan tilauksen ansiosta ja istui joulutarinaa edeltävään aikaan.
Toivon mukaan näistä palasista syntyy kuva erään ihmispolon vaelluksesta täällä murheen alhossa.
En kuitenkaan usko, että Onnin koettelemukset päättyvät tähän. Seuraavaksi saattaa taas olla tulossa perinteisempi rikosromaani hänen uusista vaiheistaan.
En kuitenkaan usko, että Onnin koettelemukset päättyvät tähän. Seuraavaksi saattaa taas olla tulossa perinteisempi rikosromaani hänen uusista vaiheistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti