keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Matti Salo 1933-2017

Hiljattain kuolleen Matti Salon muistoksi julkaisen tämän parin vuoden takaisen kolumnini uudestaan täällä.






Kaksi varjoa
(Hämeen Sanomat 13.6.2015)

”Pakolaisella on kaksi varjoa: oma ja ilmiantajansa.”

Tämä Victor Serge -lainaus on vuonna 1933 syntyneen Matti Salon tuoreen kirjan Viitta ja tikari alusta, mutta yhtä hyvin se voisi olla hänen ensimmäisestä kirjastaan Seinä vastassa, joka ilmestyi 1982. Välillä Salo tutki Hollywoodin mustalle listalle joutuneiden käsikirjoittajien kohtaloita, minkä tuloksena syntyi maailmallakin huomiota herättänyt Hiljaiset sankarit sekä kirjat Abraham Polonskysta (Musta käytävä) ja Joseph Loseysta (Vainottu muukalainen).

Kun Seinä vastassa ilmestyi, olin armeijassa. Luin Chandleria ja Hammettia englanniksi ja kirjoitin pieniä rikosnovelleja vihkoon. Salon mustaa elokuvaa ja sen lähteitä kartoittavasta kirjasta tuli raamattuni. Vannoin noirin nimeen.

Armeijan jälkeen kevättalvella 1983 aloin ravata iltaisin Helsingissä elokuva-arkiston näytöksissä. Katsoin parhaimmillani kolme elokuvaa putkeen ja sitten vielä kotona jotain videolta. Jahtasin divareista ja kirjakaupoista ja postimyyntiluetteloista kirjoja, joita Salo oli maininnut teoksessaan, ja luin niitä kuumeisen innostuksen vallassa.

Vieraannuin todellisuudesta. Kuljin aina kadun varjoista puolta, aurinkolasit silmillä ja poplarinkaulus pystyssä. Minusta tuntui, että minua seurattiin. Näin kaikkialla kohtalokkaita naisia ja rikollisia tyyppejä. Epäilin omaa varjoanikin. Kun poliisi pysäytti minut punaisia päin käveltyäni, valmistauduin viettämään loppuikäni kiven sisässä.

Ajattelin pyrkiä Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja tv-puolelle. Käsikirjoittajalinjaa ei vielä ollut, joten tein ohjaajalinjan ennakkotehtävät. Ne jäivät lähettämättä. Pyrin yliopistoon lukemaan kirjallisuutta, mutta en mennyt, vaikka olisin päässyt. En halunnut kuulua kerhoon, johon otetaan minunlaisiani jäseniä. 

Viitan ja tikarin esipuheessa Matti Salo toteaa, että kaikki elokuvat ovat poliittisia, koska ne vähintäänkin viittaavat aikansa asenteisiin, arvoihin ja tavoitteisiin. Kaikki elokuvat ovat myös trillereitä, koska ne Hitchcockin sanoin kertovat elämästä, josta tylsät kohdat on jätetty pois. Niinpä kaikki elokuvat ovat oikeastaan poliittisia trillereitä. 

Kirjassa esitellään 61 poliittista jännitysfilmiä. Suuri osa käsittelyn kohteista on 1940-1950-luvun noiria tai 1960- ja 1970-lukujen avoimemmin poliittisia elokuvia, joissa vainoharhat todentuvat. Myös 2000-luku on hyvin edustettuna. Esittelyt ovat mainioita pienoisesseitä, joissa filmit istutetaan ajankohtansa ilmapiiriin ja poliittiseen maisemaan sekä tekijöidensä muuhun tuotantoon. Filmejä myös verrataan muihin aiheeltaan vastaaviin sekä mahdollisiin pohjana käytettyihin tositapahtumiin. Lopussa on vielä ohjaajakohtaisia luetteloita, joista voi löytää lisää katsottavaa.

Tutkijan uransa ohella Salo opetti kirjallisuutta ja elokuvaa Helsingin yliopistossa. Hänen kirjojensa kautta olen varmasti oppinut niistä aiheista enemmän kuin yliopistossa koskaan olisin.

tiistai 5. joulukuuta 2017

KULTTUURITYÖLÄISEN TILINTEKOA

Suomi täyttää huomenna sata vuotta. Mikä on ollut minun panokseni juhlavuoden kulttuuriin?

Paperikirjoja on ilmestynyt neljä: rikosnovellikokoelma Haudasta lomalla, selkoveijariromaani Alligaattori (kuvitus Jussi Kaakinen), Kaisa-sarjan lastenkirja Talvella (kuvitus Hannamari Ruohonen) ja Elviira Noir -sarjan toinen rikosromaani Pirunsaari.








Uusia äänikirjoja on tullut kaksi: Hämeenlinna Noir -sarjan yhdeksäs rikosromaani Vieras mies ja kolmas Elviira Noir -kirja Pitkä kosto.


Olin mukana kahdessa novelliantologiassa: tarinalla Mökki kirjassa Iloinen itsenäisyys ja tarinalla Pihasauna kirjassa Suomalaisia saunanovelleja.




Näytelmäpuolelta voi mainita Havannan kuun kaksi eri versiota: Taivalkosken näyttämöllä alkuperäisellä nimellä ja Honkalinnan kesäteatterissa Hollolassa nimellä Hollolasta Teksasiin.

Ruumiin kulttuuriin tein pitkän artikkelin sekä Yrjö Halmeesta että kapteeni Hellistä, Hämeen Sanomiin kulttuurikolumneja ja Kaupunkiuutisiin huumoritarinoita.

Sanoitukseni pääsivät sekä Pekka Tiilikaisen että Matti Eskon levylle.

Entä vuosi 2018? Onko jotakin uutta tulossa vai olenko jo heittäytynyt lepäämään laakereillani?

Ensi vuodelle on valmiina kolme kirjaa, jotka ilmestyvät alkuvuodesta: Apassit-sarjan aloittava lasten ja varhaisnuorten jännäri Aavehevosen arvoitus (kuvitus Carlos da Cruz), Hämeenlinna Noir -sarjaa jatkava Vieras mies ja humoristinen tarinakokoelma Miehet asialla. Tekeillä on kaksi selkokirjaa, yksi aikuisille ja toinen nuorille, sekä Apassit-sarjan toinen kirja Vanajaveden hirviö, joka ilmestyy syksyllä.





Ensi-iltaan on tulossa kaksi näytelmää: 28.2. Seinäjoen kaupunginteatteriin Christian Lindroosin ohjaama dramatisoitu konsertti Villi 50-luku ja syksyllä Helsingin kaupunginteatteriin lastennäytelmä Tahvo ja Bella. (Korjaus: Tahvon ja Bellan ensi-ilta on helmikuussa 2019.)

Villissä 50-luvussa on mukana nimikkokappale, jossa on minun sanani ja Sofia Finnilän sävellys. Tahvoon ja Bellaan sanoitin alku- ja loppubiisin.



Ruumiin kulttuuriin olen luvannut kirjoittaa George V. Higginsistä ja Arto Tuovisesta.

Ensi vuonna on tarkoitus kirjoittaa myös kolmas Apassit-kirja ja pari suuritöistä historiallista romaania, joista toinen on rikosromaani ja ensimmäinen ei. Niistä lisää myöhemmin.

Perinteinen Dekkaripaja on jälleen heinäkuun alussa, nyt jo toista kertaa Tampereella Ahlmanin opiston tiloissa.

Keikkarintamalla on toistaiseksi vain pari varausta. Nettisivultani tapanibagge.wordpress.com löytyy keikkakalenteri, jota pidän ajan tasalla. Sieltä löytyvät myös ajantasaiset teosluettelot, joitakin näytetarinoita sekä linkkejä tv-esiintymisiini ja Yle Areenassa.oleviin kuunnelmiini.

Sillä välin: Ostakaa ja lainatkaa kirjoja ja levyjä! Käykää teatterissa! Olen liian vanha menemään oikeisiin töihin.

Ja hyvää itsenäisyyspäivää, satavuotias Suomi!