maanantai 2. toukokuuta 2022

Esivanhempani puhuivat minulle

 Warelia-kustantamon Wareliaani-lehdessä kerron historiallisen romaanini Soturisukua synnystä otsikolla Kun esivanhemmat puhuivat.

Warelian sivuilta kirjan voi jo tilata ennakkoon. Kirja ilmestyy 2.10.2022.





sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Kolmas polku



Alan Lightmanin Einsteinin unissa (WSOY 1993) väitetään, että ajalla on kolme ulottuvuutta: ”Jokaisessa päätöksentekokohdassa [ – – ] maailma halkeaa kolmeksi, ja jokaisessa on samat ihmiset mutta erilaiset ihmiskohtalot.”

Kun minun maailmani halkesi kolmeksi 1980-luvun alussa, yhdellä aikajanalla minusta olisi tullut Onni Syrjäsen kaltainen kovan onnen lakimies (jos olisin jaksanut lukea pääsykokeisiin) ja toisella kirjailija, kuten tulikin. Kolmas vaihtoehto olisi ollut antikvariaatin pitäjä.


Olin tuuraillut lukion jälkeen muutaman vuoden Keravalla Matti ”Kalle” Kettusen liikkeessä. Kalle aikoi laajentaa Järvenpäähän ja kysyi, kiinnostaisiko minua sijoittaa kymppitonni ja ryhtyä liikkeenhoitajaksi. 


Harkitsin vakavasti antikvariaattiuraa. Pidin vanhoista ja uusista kirjoista, sarjakuvista, lehdistä ja levyistä. Viihdyin ihmisten parissa, kunhan välillä pääsin omaan rauhaan. 


Olin kuitenkin nähnyt, ettei kahdeksan tuntia tiskin takana vielä riittänyt. Piti laskea kassa ja viedä ylimääräiset rahat yösäilöön, piti siivota ja järjestellä liikettä. Piti hoitaa kirjanpitoa. Piti käydä katsomassa isompia tarjottuja eriä asiakkaiden kotona. Ja usein jo sen kahdeksan tunnin jälkeen olin niin poikki, että kotona nukahdin heti telkkarin tai kirjan ääreen. 


Tajusin, että kirjoittaminen jäisi vähiin, ja siitä pidin kuitenkin kaikkein eniten. Olin jo vuoden verran tehnyt Jerry Cottonia ja huomannut, että homma sopi minulle.


Niinpä kieltäydyin kunniasta. Olin kyllä kantamassa kirjalaatikoita Ahjon varastosta pakettiautoon ja siitä Järvenpään liikkeeseen. Kerran tai pari tuurasin Kari Haapamäkeä, joka liikettä alkoi hoitaa.


Minä jatkoin vielä muutaman vuoden satunnaista tuurailua Kettusen liikkeissä ja muissa divareissa Järvenpään ja Helsingin välillä. Kun muutimme Hämeenlinnaan, tuurauksetkin jäivät.


Kun nyt katsoo työhuonettani ja kotiamme ylipäätään, näkee millainen antikvariaatin pitäjä minusta olisi tullut: kehno. Olisin ostanut tavaraa sisään hanakasti, mutta en olisi raaskinut myydä mitään, paitsi ehkä tuplakappaleita. Sillä menolla liike tuskin olisi pysynyt kovin pitkään pystyssä.


Tämä muistelmapätkä tuli mieleen, kun luin Juri Nummelinin toimittamaa Muistojen divarit 2 -kokoelmaa. Osallistuin itse ensimmäiseen ja luin silloinkin muiden tekstit kiinnostuneena. Nyt ajattelin vain hieman vilkaista kirjaa, mutta uppouduin siihen saman tien.


Kirjoittajat muistelevat antikvariaatteja ja niiden pitäjiä eri puolilta Suomea sekä omia divarilöytöjään. Myös nettidivareita ja kirjastojen poistomyyntiä käsitellään. Lisäksi mukana on muutama vanhempi lehtijuttu alasta sekä Harri István Mäen koskettava novelli Loppuun asti.


Mäki päättää novellinsa näin: ”Missä kirjat onnistuvat? Houkuttelussa. Valassa – jossa kirja ja lukija vannovat pysyvänsä yhdessä kunnes kuolevat – siinä kirjat onnistuvat taitavasti. Pöly varisee antikvariaatin lattialle kuin kevätkukat puiden juureen. Meidän ruumiillinen elomme päättyy kellojen soittoon, mutta kirjat eivät haihdu kasteen tapaan. Mielestäni kirjat eivät muutu maaksi edes villiintyneiden ruohojen keskellä.”


Muistelijat ovat yhtä mieltä siitä, että virhehankintoja ei koskaan kadu, koska ne voi aina myydä tai lahjoittaa eteenpäin. Mutta ostamatta jätetyt harvinaiset kirjat jäytävät sielua kuin menetetty rakkaus.

lauantai 19. helmikuuta 2022

Tämän vuoden kirjoja

Nyt on tämän vuoden tuotannostani varmistunut kymmenen kirjan julkaisupäivä tai -kuukausi, joten kerään ne tähän.

1. Ensimmäinen on jo ilmestynyt, nuortenjännäri Jäätävää kyytiä Aviadorilta. (Kansi: Jussi Kaakinen)


2. Seuraavaksi ilmestyy Karistolta 11. huhtikuuta kolmas Jenni-kirja Jenni ja oikutteleva bussi. (Kuvitus: Hannamari Ruohonen)


3. Toukokuun 16. päivänä ilmestyy Karistolta kuudes Apassit-kirja Viikinkien aarre. (Kuvitus: Carlos da Cruz)


4. Kesäkuun 7. päivänä ilmestyy CrimeTimelta yhdessä Jari Eklundin kanssa kirjoittamani Jarin muistelmateos, tosirikoskirja Prosenttimies – Bikerin tarina. (kansi Mika Wist, kannen valokuva Pekka Punkari)

 
5. Heinäkuussa ilmestyy Aviadorilta Rantakylän leijona. Ukulele-etsivä Nana 4.  (Kuvitus: Jusa Hämäläinen).



6. Syyskuun alussa tulee Zum Teufelilta sarjakuva-albumi Marius. Väinö Mujunen 2 (piirrokset Aapo Kukko). 


7. Syyskuun 12. päivänä ilmestyy Karistolta Kellarivarkaat. Elsan ja Elmerin etsivätoimisto. (Kuvitus: Silja-Maria Wihersaari)


8. Syyskuussa ilmestyy selkokielisenä Polkupyörävarkaat. Elsan etsivätoimisto (kuvitus Maria Wager)


9. Syyskuun 23. päivänä ilmestyy CrimeTimelta Punamusta Baby. Väinö Mujusen tutkimuksia 7. (Kansi: Jussi Kaakinen)


10. Lokakuun 2. päivänä ilmestyy Warelialta Soturisukua. Historiallinen romaani Suuresta Pohjan sodasta vänrikki Johan Baggen ja Catharina von Vegesackin kirjeiden ja muistiinpanojen sekä asiakirjalähteiden pohjalta. (Kansi: Markku Yli-Erkkilä)




Lisään tänne linkkejä sitä mukaa, kun valmista tulee.

perjantai 21. tammikuuta 2022

KIRJAILIJA ON KÄSITYÖLÄINEN

Olen aina sanonut, etten ole kätevä käsistäni. Kuitenkin olen toiminut käsityöläisammatissa jo 39 vuotta. Nikkaroin sanoista tarinoita, höylään ja hion ja viimeistelen ne.

Ennen vanhaan käsityöläisen tie itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi kesti vuosia. Mestarin oppipojaksi pääsi aikaisintaan 14-vuotiaana, ja kolmesta viiteen vuoteen meni ennen kuin pääsi kisälliksi.


Minä pääsin Seppo Tuiskun oppipojaksi Jerry Cottonia takomaan 20-vuotiaana keväällä 1983, lukion ja armeijan jälkeen. Kahden ja puolen vuoden päästä etenin kisälliksi ja aloin toimittaa muiden juttuja Sepon sairaus- ja kesälomien aikana.


Aikoinaan kisälli sai arvonsa merkiksi knallin. Minä sain Tuiskulta Cottonin Jaguar E-Typen pienoismallin.


Mestarin arvoon eli vastaavaksi toimittajaksi kohosin kesällä 1991, kun Tuisku jäi eläkkeelle. Silloin olin jo 28-vuotias. Sain Cotton-arkiston ja Nevillen Rauhantekijän eli Colt Peacemakerin, tosin replikana. Aloin mestaroida uusia kirjoittajia.


Vastaavan toimittajan pestiä riitti pari vuotta. Samoihin aikoihin kävin YLEn käsikirjoittajakurssin sekä AVEKin ja Elokuvasäätiön ja Teatterikorkeakoulun kursseja. Luin kaiken maailman kirjoitusoppaita. Aloin tehdä suomennoksia, kuunnelmia, tv-käsikirjoituksia, näytelmiä, lasten- ja nuortenkirjoja.


Kirjailijan ammatissa opeteltavaa riittää. Tällä vuosituhannella olen laajentanut repertuaariani omiin dekkareihin, absurdeihin novelleihin, lauluteksteihin, selkokirjoihin ja historiallisiin romaaneihin. 


Aloin myös vetää dekkaripajoja ja laadin oman dekkarinteko-oppaani. Viime kesän dekkaripaja Ahlmanin opistolla jäi viimeiseksi. Muut saavat jatkaa. Se murhaa joka osaa on testamenttini sillä saralla, ja Lastenkirjainstituutin Lukijan luo -kirjaan tein artikkelin lasten- ja nuortendekkarien kirjoittamisesta.


Viimeisin aluevaltaukseni on ollut muistelmat (ei kuitenkaan omat) ja elämäkerrat. Sitä satoa alkaa ilmestyä syksyllä.


Valmiiksi ei kirjailija tule koskaan, ja se on hyvä. Valmis ihminen on valmis hautaan.

maanantai 10. tammikuuta 2022

Rikoksen pyörteistä kylmän kyydin kautta jäätävään

Uusin kirjani on nuortenjännäri Jäätävää kyytiä. Samalla se on vanhimpia kirjojani. 

Tarina alkaa syksyllä 1990. Olin Jerry Cottonin ja FinnWestin pääkirjoittaja ja olin kirjoittanut rikosnovelleja lyhytikäiseen RikosPalat-lukemistolehteen. Ne olivat kaikki oululaisen Kolmiokirjan lehtiä, samoin kuin nuorille tytöille suunnattu SinäMinä. SinäMinän päätoimittaja pyysi minulta silloin jännitystarinoita lehteensä. 

Tein muutaman, jotka julkaistiin salanimellä Tapio Halla-aho. Silloinen osoitteemme oli Halla-aho 6. Nyt en ehkä käyttäisi sitä salanimeä. 

SinäMinä-jännäreistäni kolmas oli nimeltään Rikoksen pyörteissä. Siinä kaksi nuorta varastaa terveyskeskuksen edestä jenkkiauton huviajelua varten, saa poliisit peräänsä ja huomaa, että autossa on vainaja.
Novelli ilmestyi lievästi korjailtuna kokoelmassani Ammattimies vuonna 2008. 

Mutta jo 1994 olin jatkanut tarinaa kirjaksi saakka ja tarjonnut sitä WSOY:lle toiseksi nuortenkirjakseni Korhosen ja kadonneen faijan jälkeen. Kirjan työnimenä oli Kylmää kyytiä

Samoihin aikoihin osallistuin Elokuvasäätiön ja AVEKin lasten- ja nuortenelokuvan käsikirjoituskurssille, jota vetivät Tove Idström, Matti Ijäs ja Anne Kemppi. Kurssilla tein kirjani pohjalta tunnin mittaisen elokuvan käsikirjoituksen, ja Matti Ijäs vei sen Dada-filmiin, joka oli tuottanut hänenkin filmejään. Nadja Pyykkö halusi ohjata Kylmää kyytiä, ja hänen tyttärensä Marja Pyykön piti näytellä toista pääosaa. 

Kun menin ensimmäiseen palaveriin Dada-filmin toimistoon Kolmannella linjalla Kalliossa, vastassa oli apea tunnelma. Firman kirjanpitäjä oli edellisenä viikonloppuna hirttäytynyt samassa toimistossa. Nadja, Marja ja tuottaja Kari Sara vakuuttivat kyllä innostustaan käsikirjoitukseeni, mutta elokuvalle ei saatu rahoitusta. 

WSOY:n mielestä käsikseni oli sopimaton nuortenkirjaksi. Muistaakseni tarjosin kirjaa vielä Otavalle, mutta sitten hautasin hankkeen. Siinä tuntui olevan jotakin vikaa, jota en silloin käsittänyt. 

Vähän myöhemmin eli 1998-2003 julkaisin kyllä WSOY:ltä ja Tammelta kolme nuortenjännäriä, joissa nuoret ajautuivat rikosten poluille eri syistä: Suden hetki, Pikkuveli ja Tuhlaajafaija. Niiden jälkeen keskityin aikuisten ja lasten kirjoihin. Nuortenjännärit jäivät pitkäksi aikaa. 

Kunnes muutama vuosi siten suoritin työhuoneessani arkeologisia kaivauksia, ja eräästä sedimentistä löytyi Kylmää kyytiä -elokuvakäsikirjoitus. Kirjaversio on tallessa muistaakseni zip-levyllä, jota en nykytekniikalla pysty avaamaan. 

Aloin lukea elokuvakäsistä. Alku tuntui yhä hyvältä, mutta loppupuoli ei toiminut. Jo siinä lukiessani tajusin, mitä pitää muuttaa, jotta tarina toimii. Niinpä kirjoitin elokuvakäsiksen pohjalta uuden kirjaversion. Sen nimeksi tuli ensin Kylmää kyytiä, mutta sitten huomasin että vuosien varrella oli ehtinyt ilmestyä jo parikin sennimistä kirjaa. Niinpä kyydistä tuli jäätävää. 

Vuonna 2020 Jäätävää kyytiä ilmestyi Avaimelta selkokirjana, jonka Hannamari Ruohonen kuvitti hienosti.
Nyt Helmikuussa 2022 on vuorossa yleiskielinen versio, johon Jussi Kaakinen on tehnyt upeat kannet. Tämä kirja on siis ollut tekeillä joko 32, 28 tai kolme vuotta. Tulkinnasta riippuen. 

Täältä voit tilata Jäätävää kyytiä – suoraan kustantajalta.

Lupasin muuten lukea tämän itse äänikirjaksi. Keväämmällä nähdään, miten hyvin onnistun siinä. Tai pikemminkin kuullaan.

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

JOULUKATALOGI 2021

 Kun nyt kirjoittelen jo vuoden 2023 kirjaa, on syytä luoda katsaus tämän vuoden tuotantoon. Samalla voin suositella joululahjakirjoja.

Tänä vuonna minulta ilmestyi neljä kirjaa aikuisille. Ensimmäisenä tuli Miehet maailmalla, jota voin suositella huumorin ystäville. Kansi: Jussi Kaakinen




Outsiderin eli Aarne Haapakosken ja Seppo Tuiskun kirjoittamista Pekka Lipposen seikkailuista toimitin kirjan Pekka Lipponen kaukomailla, johon laadin myös jälkipuheen. Sitä voin suositella jännityksen ja huumorin ystäville. Kansi: Juho Juntunen

Väinö Mujunen jatkoi tutkimuksiaan vaaran vuonna 1948 sarjan kuudennessa kirjassa Keltainen Cadillac. Suosittelen kirjaa historiallisen jännityksen ystäville. JT Lindroos kirjoitti Kulttuuritoimituksen sivulla näin: "Keltainen Cadillac on valloittava, koukuttava ja nautinnollisen rosoinen. Tapani Bagge osoittaa jälleen kerran olevansa ajattoman kirjallisuuden maailmanluokan spesialisti." Kansi: Jussi Kaakinen




Tuhon torni sisältää Miehet maailmalla -kirjan pitkän avaustarinan selkokielelle mukautettuna. Koskelan ja minäkertojan remonttikierre ja siitä seuraava asuntoauton hakumatka Latviaan on saanut Ilkka Vuojalan upean kuvituksen. Kirjaa voi suositella niille aikuisille ja vähän nuoremmillekin, jotka kaipaavat helppoa ja hauskaa lukemista.

Lapsillekin julkaisin tänä vuonna neljä kirjaa. Jännitystä kaipaaville alakouluikäisille lapsille ja vähän vanhemmillekin suosittelen Sielulinnun arvoitusta. Sarjan viides kirja vie Apassit seikkailemaan Viipuriin. Vuosi on yhä 1910. Carlos da Cruzin loistava kuvitus.



Elsan ja Elmerin etsivätoimisto tarjoaa lapsille jännitystä ja huumoria. Sarjan toisessa kirjassa Pikkuvelivaras räväkkä painimestari Elsa ja tietoviisas Elmeri jäljittävät kadonnutta Pikkuveliä. Silja-Maria Wihersaaren mainio kuvitus.

Jenni ja ystävyyden talo on Jennin ja Totin toinen seikkailu, jota voin suositella helppolukuisen huumorin ystäville. Hannamari Ruohosen hieno kuvitus.



Ukulele-etsivä Nana ja hänen uskollinen palvelijansa Armas seikkailevat kolmannessa kirjassaan Maltan harakan jäljillä. Tätä kuvakirjaa suosittelen 3-100-vuotiaille huumorin ja kevyen jännityksen ystäville, eikä se ole kielletty yli satavuotiailtakaan. Jusa Hämäläisen komea kuvitus.

Bonuksena mainittakoon kymmenen vanhaa FinnWestiäni, jotka ovat nyt tulleet saataville e-kirjoina ja tulevat pikapuoliiin myös äänikirjoina. 


Vuonna 1998 tuli TV1:ltä käsikirjoittamani palomiessarja Pelastajat, jonka pohjalta kirjoitin saman tien romaanin. Se on nyt tulossa e- ja äänikirjana, kuten paljon muutakin aiempaa tuotantoani.


Eikä pidä unohtaa kappaletta Taksikuski, jonka sanoitin ja Pekka Tiilikainen sävelsi Pekan ja Beatmakersin upealle levylle Ainutlaatuinen.


 


tiistai 4. toukokuuta 2021

KIRJAILIJA KUJALLA

Alkusyksystä 1992 etsin töitä. Olin saanut Kolmiokirjalta tiedon, että FinnWest lopetettaisiin sen vuoden numeroon 12 ja Cottonin toimittajan pestini kestäisi vain muutaman numeron pitempään. Ensimmäinen nuortenkirjani oli jo hyväksytty WSOY:lle, mutta sen ennakolla ei nuori perhe elänyt kovin monta kuukautta.

Olin suomentanut Jalavalle Jonathan Latimerin kovaksikeitetyn dekkarin Suuntana sähkötuoli ja RikosPalat-lehteen muutaman kymmenen novellia. Lähettelin käännösnäytteitä kustantajille, mutten saanut töitä, kovin monelta en edes vastausta. Sitten soitin Book Studion Kari Lindgrenille, ja Kari pyysi käymään Hyvinkäällä.

Vein mukanani kirjoja, joita minusta kannattaisi suomentaa. Kävimme oluella ja pyttipannulla, juttelimme kirjoista ja kirjailijoista ja musiikista. Vaihdoimme tarinoita ja paransimme maailmaa, nauroimme paljon. Kari poltti tupakkaa. Hän antoi minulle hyllystä mukaan Book Studion ja Viihdeviikarien kirjoja sekä Lawrence Blockin dekkarin A Dance at the Slaughterhouse, joka oli juuri voittanut Edgar-palkinnon. Sain myös deadlinen.

Suomensin Karille kymmenen vuoden mittaan 16 rikosromaania ja yhden muun. Osa niistä oli omia suosituksiani. Palkkiot eivät päätä huimanneet, mutta joka penni tuli tarpeeseen. Koko ajan opin paremmaksi suomentajaksi ja kirjailijaksikin. Kari myös kustansi ensimmäiset aikuisten romaanini ja antoi hyviä neuvoja. Osaa niistä jopa noudatin.

Karin kuolemasta on näköjään jo kymmenen vuotta. Ikävä on miestä.

Kari Lindgren
(9.3.1954-5.5.2011)



En ollut aiemmin lukenut Blockilta muuta kuin joitakin novelleja, mutta huomasin pitäväni hänen tyylistään ja varsinkin dialogistaan. Suomensin Tanssin teurastamolla ja neljä muuta Matt Scudder -dekkaria. Olin pitkin 1990-lukua kirjeenvaihdossa Larryn kanssa ja kirjoitin hänestä Ruumiin kulttuuriin. Hän kertoi, että hänen naapurinsa New Yorkissa oli Finnairilla töissä ja oli kehunut käännöksiäni.


Lawrence Block
(1938-)

Myöhemmin olen seurannut Blockin uutiskirjeitä. Olen hankkinut suurimman osan hänen dekkarituotannostaan. Viimeksi ostin ennakkoon hänen varhaisen kirjailijauransa muistelmat A Writer Prepares. Suosittelen jo etukäteen.



Tuosta hankinnasta ajatukseni karkasivat muistojen kujalle. Kiitos ja anteeksi.