2023

On taas tullut aika kerrata, mitä olen vuoden mittaan saanut aikaan. Päivä kerrallaan kun ajattelee, tuntuu ettei synny oikein mitään, mutta näin vuositasolla kertyy sentään jotain.

Kirjoja minulta ilmestyi kahdeksan:

Hallin Hurja. Hallin Jannen tarina Santeri Marianpojan kertomana. Aviador

Teddy, Aikka ja Alpo. Alpo Hakalan musiikki  ja elämä 1957-2021. (Jari Eklundin kanssa) Docendo

Tahvon ja Bellan keväthuuma (kuvitus Jusa Hämäläinen). Tahvo ja Bella 4. Kvaliti

Kirjavaa kyytiä. Kirjoituksia elokuvasta ja kirjallisuudesta 1980-2023. Helmivyö

Kirves-Reetta. Selkoromaani (kuvitus Ilkka Vuojala). Avain

Tuolivarkaat. Elsan ja Elmerin etsivätoimisto 4. Karisto

Pomminvihreät renkaat. Väinö Mujusen tutkimuksia 8. CrimeTime

Jäävuoren salaisuus. Apassit 7 (kuvitus Carlos da Cruz). Karisto 

Lisäksi julkaisin kaksi novellia:

Devil in Disguise Elvis-antologiassa Särkyneen sydämen liiteri (toim. Juha Mäntylä). Lector

Musta aatto antologiassa Toiset 24 yötä jouluun. Tammi

Seppo Lampovaara dramatisoi ja ohjasi vanhan novellini Alamäki pienoisnäytelmäksi Oluthuone Paasikivelle Keravalla.

Ruumin kulttuuriin tein pari pitkää haastattelua: Hannu Kahakorpi rikoksen pyörteissä 1-2 (Rk 2-3/2023) ja Neil Hardwick rikoksen pyörteissä 1-2 (Rk 4/2023-1/2024). Lisäksi tein jutut Rikoksia ruotsiksi: Walentin Chorell ja Lars Jansson (Rk 1/2023) sekä Tauno Yliruusi: Yllätysloppuja ja poltettuja siltoja Rk (4/2023).

Parnasson Klassikko-sarjaan kirjoitin jutun Jaroslav Hašekin Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa (Parnasso 4/2023). 

Filmihullun Vieraskynä-palstalle kirjoitin Aarne Tarkaksesta (Fh 6/2023), jonka syntymästä sattumalta tuli samoihin aikoihin sata vuotta.

Ruudinsavu-lehteen arvioin Janne Viitalan kirjan Hyvät, rajut ja unohdetut (Rs 2/2023).

Talsti Recordsin julkaisemaan levyyn Bad Sign Live kirjoitin esittelytekstin englanniksi.

Erilaisia esiintymisiä kouluissa, kirjastoissa, kirjamessuilla yms. kertyi kaikkiaan 35 kappaletta eri puolilla maata.

VAIKEAT JUONET

Kun 1983 aloin parikymppisenä kirjoittaa työkseni Jerry Cottonia, minulla oli alkuun vaikeuksia juttujen juonten kanssa. Yhden jutun (varmaankin Timanttimania, 1/84) jouduin kirjoittamaan uusiksi, kun Tuiskun Seppo ei ollut tyytyväinen siihen. Sankari joutui konnien vangiksi jo puolivälissä ja tarina pysähtyi.

Sitten sain Sepolta 33-sivuisen synopsiksen 110-liuskaiseen juttuun. Kyllä siitä juttu syntyi, Verivideo nimeltään (3/84), mutta en saanut juonesta oikein mitään irti. Se oli liian valmis ja minun makuuni hieman kuivakka. Seppo huomasi sen lopputuloksesta ja sanoi, että tee sitten itse synopsiksesi.

Mutta ne synopsikset käytiin yhdessä läpi ennen kuin pääsin kirjoittamaan, ja Tuisku teki hyviä kysymyksiä: Miksi Jerry tekee noin? Oletko ottanut selvää, että jäteauto toimii tuolla tavalla? Kuka sen autonkuljettajan tappoi?

Vähitellen opin sitten laatimaan synopsikset niin, ettei Tuiskun enää tarvinnut tarkistaa niitä. Myöhemmin 90-luvun alussa autoin Surkan Timoa alkuun Cottonin juonten kehittelyssä, kun toimitin lehteä Tuiskun jäätyä eläkkeelle.