keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

KIRJOITTAMINEN PALKINTONA

 


Milla Ollikainen kertoi Facebookin Kirjailijanloput-ryhmässä 23.3.2021 kirjojen kirjoittamisesta päivätyön ohessa ja siitä, miten oivalsi että kirjoittaminen täytyy ajatella palkintona. Moni muu avautui hänen päivityksensä perään. Minäkin ajattelin kirjoittaa siihen jotain lyhyttä, mutta huomasin että kokemuksen puiminen vaati minulta pitemmän tilan.


Olen kirjoittanut elääkseni jo kohta 38 vuotta. Aloitin keväällä 1983, parikymppisenä. Ensimmäisen Jerry Cottonini tein, kun olin vielä postissa töissä. Se kelpasi lehden toimittajalle, joten heittäydyin vapaaksi kirjoittajaksi.


Seuraavat kymmenen vuotta tein Cottoneita ja FinnWestejä kymmenen liuskan päivävauhtia. Sen päälle ei jaksanut paneutua enää kovin pitkään omaan juttuun. Joitain novelleja tein, ja vaikka jännitysviihteen kirjoittaminenkin oli enimmäkseen mukavaa työtä, oman tarinan tekemisessä oli kyllä aivan oma fiiliksensä.


Yhden romaaniyritelmän kirjoitin parissa kuukaudessa, kun pidin lomaa Cottonista, vaikkei siihen oikein olisi ollut varaakaan. Romaania oli kiva kirjoittaa, mutta en saanut sitä kaupaksi mihinkään. Parempi niin, ei se ollut kaksinen.



Lapsityövoimakin oli käytössä. Esikoinen tutustuu tässä isän työpaikkaan syksyllä 1990. (Kuva: Minna Bagge)


Ensimmäiset julkaistut kirjani kirjoitin, kun minusta tuli Cottonin toimittaja. Toisten juttujen korjailulta jäi jo aikaa ja voimia muulle. Toimittajan pestiä riitti kuitenkin vain pari vuotta. 


Sen jälkeen aloin raapia leipääni suomentajana. Palkkiot olivat kehnoja, ja taas piti saada kasaan vähintään kymmenen liuskaa päivässä. Parin pitkän suomennosurakan jälkeen palkitsin itseni omalla kirjalla. Se oli aina hienoa. Välillä tein tv-käsiksiä ja kuunnelmia.


Niin kului 1990-luku. Vasta 2000-luvun puolella pystyin luopumaan käännöstöistä ja keskittymään kirjojen kirjoittamiseen. Sen jälkeen elämä onkin ollut yhtä juhlaa. 


Vaimo on kyllä käynyt koko ajan töissä. Laskujenmaksua on silti joskus saanut jännittää, ja Visan varassa on toisinaan eletty seuraavaa palkkiota tai palkkaa odotellessa. Pelkällä kirjoittamisen ilolla kun ei elä. Eikä varsinkaan elätä perhettä.