maanantai 2. tammikuuta 2023

2022

Kerrataanpa viime vuoden kohokohtia ja ikäviä hetkiä. Kohokohtia olivat tietysti kaikki kymmenen kirjaani, jotka olivat keskenään hyvinkin erilaisia. Kaikissa on kyllä jonkin verran jännitystä ja huumoria, mutta pitoisuudet ja muut ainekset vaihtelevat.

Tässä yhteispotretti: 




Ylärivissä vasemmalta: lasten selkodekkari Polkupyörävarkaat (kuvitus Maria Wager); huumorikirja lukemaan opelleville eli Jenni ja oikutteleva bussi. Jenni 3 (kuvitus Hannamari Ruohonen) sekä lasten kuvakirjadekkari Rantakylän leijona. Ukulele-etsivä Nana 4 (kuvitus Jusa Hämäläinen).

Keskirivissä vasemmalta: lastendekkari Kellarivarkaat. Elsan ja Elmerin etsivätoimisto (kuvitus Silja-Maria Wihersaari); sarjakuva-albumi Marius. Väinö Mujunen 2 (piirrokset Aapo Kukko); Viikinkien aarre. Apassit 6 (kuvitus Carlos da Cruz); nuortenjännäri Jäätävää kyytiä (kansi Jussi Kaakinen).

Alarivissä vasemmalta: Jari Eklundin kanssa kirjoitettu Prosenttimies. Bikerin tarina (kansi Mika Wist, kansikuva Pekka Pukari); historiallinen jännitysromaani Punamusta Baby. Väinö Mujunen 7 (kansi Jussi Kaakinen) sekä Soturisukua. Historiallinen romaani Suuresta Pohjan sodasta vänrikki Johan Baggen ja hänen nuorikkonsa Catharina von Vegesackin kirjeiden ja muistiinpanojen sekä arkistolähteiden pohjalta(kansi Markku Yli-Erkkilä).


Jonkun lehtihaastattelun otsikkona oli, että Bagge ”kirjoitti tänä vuonna kymmenen kirjaa”. Ehkä kirjoitinkin, mutta ne olivat kyllä enimmäkseen muita kirjoja kuin sinä vuonna ilmestyneitä. Kustannusala kulkee sen verran etukenossa. Joskus kirjan kirjoittamiseen menee nopeallakin tekijällä monta vuotta, kuten Jäätävää kyytiä ja Soturisukua todistavat.


Lisäksi minulta ilmestyi viime vuonna Mujus-novelli Savunsininen juna antologiassa 24 yötä jouluun.





Lehtijuttuja kirjoitin Ruumiin kulttuuriin (Dekkareita vai poikakirjoja? Heikki Seppälä, Selim Tapola ja Tauno Rautapalo; Nippon Noir: Kenzo Kitakata ja Fuminori Nakamura; Noir italiano: Carlo Lucarelli ja Massimo Carlotto; Hitchockin valitut. Jännitysnovellien valioita kirjoissa ja lehdissä; Heat 2. Legendaarinen rikoselokuva sai jatkoa – kirjana; Dolores Hitchens – tyylikameleontti) ja Manifetsiin (Kirjailija katuojasta, ohjaaja kuilun partaalta. Kummisedän synty; Bad Sign: Kun Teddystä tuli taas Aikka). Päätoimittajien Päivi Remeksen ja Miettisen kanssa on ollut ilo asioida.






Maata tuli kierrettyä Helsingistä Sotkamoon. Koulu-, kirjasto- ynnä muita vierailuja, kirjamessukeikkoja ynnä muita kertyi yhteensä 47 kappaletta, muutama niistä etänä. Kaksi esiintymistä jouduin perumaan junayhteyden katkettua, yhden koronan takia. Yksi 12 koulukeikan ryväs siirtyi saman koronan vuoksi tammikuun lopulle.


JP Koskinen ja minä järjestimme elokuussa Hämeenlinnan Taiteiden yössä dekkaritapahtuman Hyvät, pahat ja rumat, joka veti Verkatehtaan lasipihan täyteen yleisöä. Haastattelimme kollegoitamme Antti Tuomaista, Niko Rantsia, Leena Lehtolaista ja Virpi Hämeen-Anttilaa. Mika Wist teki komean julisteen.


Joulukuussa JP ja minä järjestimme kerralla vuoden kirjajulkkarit ja haastattelimme toisiamme Rosebudin Sivullinen-liikkeen lavalla kaikkiaan 18 kirjasta, jotka me yhteensä julkaisimme 2022.




Vuoden huonoimmat hetket – jollei oteta huomioon diktaattori Putinin tölmäyksiä – johtuivat siitä, että tässä iässä alkaa kavereita kadota rinnalta. Aiemmin heitä on lähtenyt lähinnä vanhemmasta polvesta.


Jarkko Sipilän (1964-2022) kanssa aloiteltiin kumpikin dekkariuraa Book Studiolla, oltiin perustamassa CrimeTimea ja juonittiin yhdessä kaikenlaista. Jaralta sain elämäni parhaan kustannustoimittajakierroksen, kun Book Studion Kari Lindgren palautti vahingossa Kohtalon tähden käsiksen Jaralle. Jara luki sen läpi ja lähetti minulle omien kommenttiensa kera. Sellainen Jara oli – aina valmis auttamaan, jos vain tilaisuus tuli. Jara oli tarkoitus pyytää Hyviin, pahoihin ja rumiinkin, mutta kohtalo tuli väliin.



Honey Aaltoseen (1960-2022) tutustuin Levy-Fennican tiskin takana kesällä 1985, kun toimin lomatuuraajana. Samalla sain mustan musiikin peruskurssin ja tutustuin pääkaupungin yöelämään harvinaisen perusteellisesti, varsinkin Tavastialla, jonne oli käytössä Fennican VIP-kortti. Honeylta tarttui myös oikea levymyyjän asenne, pystytukka ja havaijinpaidat. Tein Honeyn kanssa yhden biisin Tortilla Flatille (Bekdknobs Rockin’), jonka Honey levytti myöhemmin Tina Bednoffinkin kanssa. Vuosien varrella tapasimme Fennicassa, kirjamessuilla, keikoilla. Aina oli hauskaa. Lähetin tai vein Honeylle dekkarini ja sain häneltä hänen levynsä. Syksyllä 2021 haastattelin bluesveljeäni Sea Horsessa Teddy, Aikka ja Alpo -kirjaa varten. Viimeksi nähtiin keväällä -22 Riihimäellä.



Levätkää rauhassa, kaverit. 


Toivottavasti vuosi 2023 on rauhallisempi – niin Ukrainassa kuin kotirintamallakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti