Aikoinaan Jerry Cottonia tehdessäni kuuntelin paljon Dr. Feelgoodia. Varsinkin kasetilta, koska niin sai kolme varttia musiikkia ennen kuin piti kääntää. Rytinäbluesista tuli hyvä rytmi tekstiin. Ja kun teksti lähti vetämään, musiikin loppumista ei edes huomannut.
Siihen aikaan Feelgoodia kuuli vielä kapakoissakin. Aina kun bändin biisi lähti käyntiin, sormeni alkoivat hakea kirjoituskoneen näppäimiä alleen. Vieläkin vanha Feelgood toimii hyvin taustana toimintakohtausta kirjoittaessa.
Cottonia tehdessä kuuntelin myös Piratesia, ZZ Topia ja muutakin menevää musiikkia. FinnWestiä kirjoittaessani kuuntelin Morriconea, Ry Cooderin Long Riders -soundtrackia ja etelän rokkia: Lynyrdiä, Molly Hatchetia, Blackfootia ynnä muuta.
Nykyään kuuntelen kaikenlaista, mikä sopii tunnelmaan. Historiallisia Mujus-dekkareita tahdittaa lähinnä vanha jazz, joskus alkuiskuna myös jokin silloinen kotimainen iskelmä, josta voi imeä ajan henkeä. Rautalanka toimii myös.
Kaisa-sarjan lastenkirjat syntyivät kaikki Miles Davisin Kind of Bluen tahdissa, ja Jenni-kirjoissa jatkoin perinnettä. Sen levyn avulla tavoitin taas oman lapsuuteni loputtomat aurinkoiset kesät.
Suomenkielinen musiikki ei oikein toimi taustana, koska siitä jää kuuntelemaan sanoja. Poikkeuksen tekevät Topi Sorsakosken aikainen Agents sekä Leevi and the Leevings. Niiden kappaleista osaan sanat ulkoa, joten niihin ei tarvitse enää takertua.
Teddy, Aikka ja Alpo -kirjaa tehdessä tuli kuunneltua paljon Teddy & The Tigersia, Bad Signia ja Aikan muita bändejä sekä soolotuotantoa. Havana Black -kirjaa varten olen kuunnellut paljon Havana Blackia, mutta myös sen esikuvia ja bändejä, joita se kohtasi Suomessa ja maailmalla.
Toisinaan aloitan työpäivän kirjoittamalla jonkin laulutekstin tai korjailemalla jotakin vanhaa sanoitusta. Tai kirjoittamalla blogitekstin, kuten nyt.
Tämän jutun syntyä vauhditti Dr. Feelgoodin live-levy As It Happens vuodelta 1979. Se oli yksi niistä kasetille äänittämistäni levyistä. Kasetti on vielä tallella, samoin LP. Nyt kuuntelin CD:tä, kuten muutenkin yleensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti